Toimintamalli rakennusprosessin parantamiseksi: Dissertation

Tutkimus käsittelee rakennusprosessin parantamista. Tutkimuksen päätavoite on luoda uusi toimintatapa rakennusprosessin ja sen osapuolten toimintojen kehittämiseksi. Tutkimuksessa väitetään, että rakennusprosessin kehittämiseksi on muodostettavissa toimintatapa, joka koostuu prosessin mallintamisesta, muutosjohtamisesta ja mittaamisen yhdistelmästä ja jota voidaan soveltaa prosessin kehittämiseen yritysten yhteistyö ä. Tutkimuksen ote on hermeneuttinen ja lähestymistapa konstruktiviinen. Tutkimus eteni uuden toimintatavan, konstruktion luomiseksi kolmen erillisen osatutkimuksen tulosten ja tietämyksen perusteella. Tulosten perusteella löydettiin oleelliset puutteet, e äjatkuvuudet ja johtopäätökset, joiden perusteella kokonaisvaltainen toimintapa kuvattiin. Kuvaukseen käytettiin prosessimallintamisen menetelmää ja sen lisäksi ohjeistettiin toimintatavan käyttöä. Tuloksena syntynyttä toimintamallia verrattiin rakennus iikkeen käyttämään parantamisprosessin kuvaukseen. Tuloksen verifioimiseksi tunnistettiin toimintatapojen erot ja yhtäläisyydet ja kehityskohteita sekä tutkimuksessa kehitetystä toimintatavasta. Lisäksi tuloksen perusteella projektoitiin yritysten yhtei työhanke, jonka tavoitteena oli prosessin laadunparannusten aikaansaaminen. Tuloksena syntynyt toimintamalli jakautuu viiteen toimintoon: 1. Prosessin päämäärien määrittely, 2. Prosessimallin luominen, 3. Muutoksen läpivienti, 4. Tulosten vaikutusten osoittaminen ja 5. Uuden prosessin kiinteyttäminen. Tutkimuksen tulos tarjoaa uuden lähestymistavan. Tulos mahdollistaa prosessien parantamisen yritysten yhteistyönä. Varsinaisia vastaavia toimintamalleja ei ole ollut tarjolla. Alan hajanaisuuden ja prosessien pirstaloituneisuuden vuoksi toimintamallin k ytöllä voivat yrityskonsortiot saavuttaa merkittävän kilpailuedun projekteissa, mikäli ne kykenevät hiomaan toimintatapansa perinteisiä, tilapäisesti muodostettuja hankeorganisaatioita tehokkaammin. Jatkotutkimustarpeina tunnistettiin mm. menetelmän soveltamisen ja käytännön kokemusten kerääminen. Tämä edellyttää pitkäjänteisten ja totuttuun toiminnan kehittämiseen verrattuna mittakaavaltaan suurten tutkimuksellisten kokonaisuuksien toteuttamista. atkotutkimuksena olisi myös käynnistettävä tutkimus organisaatiokäyttäytymisen näkökulmasta. Tutkimuksen tulisi keskittyä hankeorganisaatioiden muutosprosessien läpivientiin. Ratkaistavia ongelmia ovat mm. - menettelyiden löytäminen eri osapuolia hyödyttävien parannuskohteiden rajaamiseksi ja oikeiden ongelmien löytämiseksi, - eri osapuolten sitouttaminen riittävän pitkäksi ajaksi pyrkimään parantamiselle asetettuihin tavoitteisiin pysyvän yhteisen kilpailuedun saavuttamiseksi, - suorittavan tason henkilöstön sitouttaminen ongelmien ratkaisemiseen ja - käytännön valmennus- ja koulutusmenettelyiden kehittäminen monialaisten ryhmien työn ohjaamisessa. Erillisenä jatkotutkimuksena ratkaistavia ongelmia ovat mm. - parantamisen toimintatavan saaminen selkeämmin näyttämään arvon lisäys rakennusprosessin asiakkaan näkökulmasta - uusien prosessien mallintamis- ja kuvausmenetelmien kehittäminen sekä - mittareiden ja niitä tukevien tiedonkeruu- ja käsittelyjärjestelmien kehittäminen arvon tuoton näkökulmasta.