Tukin geometrian ja sisäisen laadun mittaus: Kirjallisuusselvitys

Tässä kirjallisuustutkimuksessa kuvataan erilaisia tukkien ulkoista geometriaa ja sisäistä laatua mittaavia menetelmiä sekä niitä tukkien ulkoisen geometrian tunnuspiirteitä, joiden avulla syntyvien sahaustuotteiden laatu ja arvo voidaan parhaiten arvioida. Tukkien ulkoista geometriaa mitataan käytännössä käsin tai tukkimittarilla. Muita menetelmiä ovat mm. mittaus tukista tehtyjen kiekkojen avulla sekä tukin spiraalimittaus. Myös röntgensäteiden, ydinmagneettisen resonanssin ja kameroiden avulla mitataan tukin geometriaa, mutta näillä menetelmillä saadaan tietoa myös tukkien sisältämistä oksista, koroista, vuosilustoista, pihkakoloista, toukan rei'istä, halkeamista, vesisilosta, lahosta, reaktiopuusta sekä sydän- ja pintapuun rajasta. Mäntytukkien sahauksessa sahatavaran arvosaantoa parhaiten kuvaavia tunnuspiirteitä ovat rungon kyhmyisyys, mutkaisuus, rungon vahvuus (kokonaistilavuus, keskimääräinen säde, latvaläpimitta), lenkous sekä kartiokkuus (muut kuin tyvitukit). Muita hyviä tunnuspiirteitä ovat vuosilustojen määrä alueella 2-4 cm ytimestä, suurimman kuivan ja tuoreen oksan läpimitta sekä latvaläpimitan suhde suurimpaan oksaläpimittaan. Erittäin hyvin mäntytukeista saatavan sahatavaran laatua kuvaa kokonaisoksapinta-ala, mutta sen mittaaminen on nykytekniikalla vielä vaikeaa. Kuusitukeista saatavan sahatavaran laatua kuvaavat parhaiten kartiokkuus (latva-, tyvi- ja kokonaiskartiokkuus), kyhmyisyys, lenkous, suurin oksamäärä 1,5 m:n pituisella tukin osalla sekä suurimman (tuoreen) oksan läpimitta.