Tukkien ja sahatavaran rikkoutuminen prosessissa

Tutkimuksessa on selvitetty tukkien ja sahatavaran rikkoutumista sahausprosessin eri vaiheissa. Mittauksia tehtiin viidellä eri puolella Suomea sijaitsevalla sahalaitoksella, joista neljä oli pitkälle automatisoituja suursahoja, yksi käsityövaltainen, pienehkö saha. Lisäksi eräällä sahalla verrattiin kahden erilaisen kiramotaskun vaikutusta sahatavarun rikkoutumiseen. Tutkimuksessa lajiteltiin noin 1000 virheettömän sahatavarakappaleen erä, joka ajettiin prosessivaiheen läpi. Tämän jälkeen tarkastettiin rikkoutuneet kappaleet. Kullakin sahalla tarkastettiin 2-4 eri dimensiota: kapea lauta, Ieveä lauta, ohut soiro ja paksu soiro. Rikkoutumisesta johtuva arvonalenriusprosentti vaihteli kapean laudan osalta kuivausta edeltävissä prosessivaiheissa 0,5...1 % ja kuivauksen jälkeisissä prosessivaiheissa 1...1,5 %. Leveät laudat ja ohuet ja leveät sydäntavara dimensiot ovat herkimpiä rikkoutumaan. Näiden osalta arvonalennus oli 0,5...1,5 % (ennen kuivausta) j a 1. . . 3, 5 % (kuivauksen jälkeen). Muiden sydäntavaradimensioiden osalta ennen kuivausta tapahtuva arvonalennus oli alle 0,5 % ja kuivauksen jälkeinen 0,5...1,5 %. Rikkoutumisia voidaan pienentää arviolta noin puoleen edellä olevista arvoista kouluttamalla henkilökuntaa ja järjestämällä valvontaa. Tavoitteena tulisi olla mahdollisimman tasaiset sahatavaravirrat prosessin eri osissa ja ruuhkatilanteiden välttäminen. Valvonta voi olla työn johdon henkilökohtaista valvontaa tai valvontaa prosessin osiin järjestetyillä automaatti-ilmaisimilla, jotka estävät ruuhkatilanteiden syntymisen. Laitteita ja linjoja suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon rikkoutumista aiheuttavat tekijät ja se, ettei järjestyksessä olevia sahatavarakappaleita tarpeettomasti sekoiteta.