Tulevaisuuden haasteita lasten ja nuorten liikkumistarpeissa

Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää lasten ja nuorten liikkumistottumuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä tulevaisuudessa. Asiaa on selvitetty viiden eri teeman alla: nuorten arkiliikkuminen, itsenäinen liikkuminen, asenteet, turvattomuus ja tulevaisuus. Tutkimus on tehty 6. ja 8. luokkalaisille koululaisille suunnatulla kyselyllä sekä asiantuntijahaastatteluilla. Kyselyt tehtiin viidessä eri koulussa, joista kaksi sijaitsi pääkaupunkiseudulla (Helsingissä ja Espoossa), yksi Kuopiossa ja kaksi Nurmijärvellä. Tutkimus on keskittynyt tarkastelemaan kulkutavan valintaa ja asenteita eri kulkutapoihin erityisesti joukkoliikenteen näkökulmasta. Koulumatkoihin kuluu eniten aikaa Nurmijärvellä asuvilla sekä helsinkiläisillä. Espoon Leppävaarassa koulua käyvillä koulumatka oli lyhyin. Kulkutavat poikkeavat merkittävästi asuinpaikan mukaan toisistaan. Espoolaisista kuudesluokkalaisista yli kolme neljäsosaa ja kahdeksasluokkalaisistakin yli puolet kulkevat koulumatkansa kävellen, Klaukkalan koulussa Nurmijärvellä ei kukaan. Nurmijärvellä yleisin kulkutapa koulumatkoilla oli mopo. Suhtautumisesta eri kulkutapoihin positiivisemmat mielikuvat kohdistuivat pyöräilyyn ja mopolla ajamiseen, kielteisimmät raitiovaunulla, bussilla tai koulutaksilla matkustamiseen. Joukkoliikenteessä myönteisimmin suhtauduttiin junaan, tosin kukaan kyselyyn vastaajista ei käyttänyt junaa päivittäisillä matkoillaan. Tytöt suhtautuivat sekä kävelyyn että bussilla matkustamiseen myönteisemmin kuin pojat. Kielteisimmin autoiluun suhtautuivat Helsingin ja Espoon vastaajat sekä tytöt yleisesti. Mielikuvat kävelystä painottuivat hauskaan, helppoon ja hyväksi kunnolle, mutta sitä pidettiin myös tylsänä ja hitaana. Pyöräilyyn liitetyt mielikuvat olivat selvemmin positiivisia kuin kävelyn. Autoilua pidettiin hauskana ja nopeana mutta myös tylsänä, passiivisena ja epämukavana. Joukkoliikennevälineistä bussiin liitettiin eniten kielteisiä mielikuvia, mutta sitä pidettiin myös hauskana, helppona ja tavallisena. Raideliikenne miellettiin hauskana, helppona, nopeana ja elämyksellisenä. Kielteisiä mielikuvia junasta olivat tylsä, epämukava ja kallis; metrosta ja raitiovaunusta epämiellyttävä. Joukkoliikenteen itsenäinen käyttö on aloitettu keskimäärin kolmasluokkalaisena, Nurmijärvellä vuotta myöhemmin kuin muualla. Itsenäisessä liikkumisessa erot olivat suurimmat viikonloppuisin, espoolaiset saivat liikkua yksin tai kaverin kanssa keskimäärin 2,5 luokka-astetta nuorempana kuin nurmijärveläiset. Vastaajat eivät olleet kokeneet juurikaan turvattomuuteen liittyviä ongelmia liikkumisessaan. Johtopäätöksenä esitetään, että mahdollisuus nuorten itsenäiseen liikkumiseen sekä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosion kasvattaminen tulevaisuudessa tulee ottaa huomioon mm. yhdyskuntien suunnittelussa, kasvatuksessa ja opetuksessa, joukkoliikennepalveluiden kehittämisessä ja uuden teknologian hyödyntämisessä. Tulevaisuudessa hyödyt näkyvät sekä myönteisinä terveys- että ympäristövaikutuksina.