Tuloilmaikkunan ääneneristys: Laboratorio- ja kenttämittaukset standardi- ja intensiteettimenetelmällä

On ennalta oletettavissa, että tuloilman hallittu sisäänotto asuinrakennuksissa ikkunaan tehdyn tuloilmaraon kautta voi huonontaa ikkunan ääneneristävyyttä. Tämän seikan tutkimiseksi mitattiin kahden koeikkunatyypin ääneneristävyys sekä laboratoriossa että kentällä vertaamalla tuloilmaikkunoita muuten vastaaviin raottomiin koeikkunoihin. Mittaukset tehtiin ääneneristävyyden standardimenetelmillä. Lisäksi eristävyys mitattiin laboratoriossa intensiteettimenetelmällä, jolla saadaan selville ne kohdat, joista ääni läpäisee eristävän rakenteen. Tuloilmaikkunoiden ja normaali-ikkunoiden eristävyyskäyrät olivat lähes samoja n. 800 Hz taajuuden alapuolella, mutta erosivat toisistaan tamän yläpuolella siten, että tuloilmaikkunat olivat suuremmilla taajuuksilla n. 10 dB huonommin eristäviä. Yhdellä numerolla eristävyyttä kuvaavat eristävyysluvut erosivat toisistaan vähemmän, koska niiden muodostamisessa annetaan enemmän painoa eristävyydelle pienillä taajuuksilla. Eristävyysluvuiltaan tuloilmaikkunat olivat 0 - 6 dB huonompia luvusta ja ikkunatyypistä riippuen. Laboratorio- ja kenttämittausten erot olivat vähäisiä ja selitettävissä mittausmenetelmien välisillä systemaattisilla eroilla. Intensiteettimittaukset laboratoriossa osoittivat, että niillä taajuuksilla, joilla tuloilmaikkunan eristävyys on huonompi kuin tavallisen ikkunan, ääni tulee läpi juuri tuloilmaraosta.