TY - BOOK
T1 - Tuotantolinjan käyttövarmuuden kokonaismalli
T2 - Käyttövarmuustiedon keruuperiaatteet
AU - Ristimäki, Pasi
N1 - Project code: V7SU01092
PY - 1998
Y1 - 1998
N2 - Tiedonkeruu on erittäin tärkeä osajärjestelmien käyttövarmuustarkasteluissa. Tiedonkeruun tavoitteet ja kerätyn datan hyödyntämissuunnitelmat määrittelevät pitkälti käytettävän käyttövarmuustiedon keruumenetelmän. Yleisellä tasolla on selvitetty näkökohtia käyttövarmuusdatan keruun perustaksi, datankeruun menetelmiä sekä standardeista löytyneitä ohjeita. Standardit on kuitenkin nähtävä pikemmin "muistilistoina", kuin varsinaisina tiedonkeruun ohjeina, mietittäessä käytännön keruumenetelmiä. Datankeruun vaatimukset tarkentuvat hyödyntämismahdollisuuksien arvioinnin pohjalta. Selkeä kohteen rajaaminen on välttämätön eri laitosten ja eri lähteistä hankitun käyttövarmuusdatan keräämiselle, yhteen liittämiselle ja analysoinnille. Kohteen osituksessa törmätään usein seuraaviin kohdekokonaisuuksiin: laitos, järjestelmä, osajärjestelmä, laite, osa, komponentti ja lohko. Kerätyn tiedon perusteella olisi pystyttävä määrittämäänjärjestelmän toiminnot, laitteen vikamuodot, vian syyt ja vikataajuudet. Datankeruuseen käytetty menetelmä pitäisi olla yksinkertainen ja helppo käyttää. Käyttövarmuusdatan keruu voidaan toteuttaa teknisesti esimerkiksi hyödyntämällä kaupallisia kunnossapidon hallintaan suunniteltuja ohjelmistoja. Ihmisen manuaalisesti suorittaman tiedonkeruun haittapuolia voidaan vähentää siirtämällä tiedonkeruu osittain tai kokonaan automaattisesti suoritettavaksi. Uudelle laitokselle tai suunniteltavalle järjestelmälle ei ole olemassa todellista käyttökokemustietoa, jota voitaisiin käyttää järjestelmän luotettavuuden arvioinnissa. Tässä tilanteessa on välttämätöntä tuoda dataa muista lähteistä, kuten datapankeista.
AB - Tiedonkeruu on erittäin tärkeä osajärjestelmien käyttövarmuustarkasteluissa. Tiedonkeruun tavoitteet ja kerätyn datan hyödyntämissuunnitelmat määrittelevät pitkälti käytettävän käyttövarmuustiedon keruumenetelmän. Yleisellä tasolla on selvitetty näkökohtia käyttövarmuusdatan keruun perustaksi, datankeruun menetelmiä sekä standardeista löytyneitä ohjeita. Standardit on kuitenkin nähtävä pikemmin "muistilistoina", kuin varsinaisina tiedonkeruun ohjeina, mietittäessä käytännön keruumenetelmiä. Datankeruun vaatimukset tarkentuvat hyödyntämismahdollisuuksien arvioinnin pohjalta. Selkeä kohteen rajaaminen on välttämätön eri laitosten ja eri lähteistä hankitun käyttövarmuusdatan keräämiselle, yhteen liittämiselle ja analysoinnille. Kohteen osituksessa törmätään usein seuraaviin kohdekokonaisuuksiin: laitos, järjestelmä, osajärjestelmä, laite, osa, komponentti ja lohko. Kerätyn tiedon perusteella olisi pystyttävä määrittämäänjärjestelmän toiminnot, laitteen vikamuodot, vian syyt ja vikataajuudet. Datankeruuseen käytetty menetelmä pitäisi olla yksinkertainen ja helppo käyttää. Käyttövarmuusdatan keruu voidaan toteuttaa teknisesti esimerkiksi hyödyntämällä kaupallisia kunnossapidon hallintaan suunniteltuja ohjelmistoja. Ihmisen manuaalisesti suorittaman tiedonkeruun haittapuolia voidaan vähentää siirtämällä tiedonkeruu osittain tai kokonaan automaattisesti suoritettavaksi. Uudelle laitokselle tai suunniteltavalle järjestelmälle ei ole olemassa todellista käyttökokemustietoa, jota voitaisiin käyttää järjestelmän luotettavuuden arvioinnissa. Tässä tilanteessa on välttämätöntä tuoda dataa muista lähteistä, kuten datapankeista.
M3 - Report
T3 - VALB
BT - Tuotantolinjan käyttövarmuuden kokonaismalli
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Tampere
ER -