Turpeen ja turvepuristeiden lujuus

Heikki Niittylä, Heikki Kaipainen, Lauri Nikala

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Selvitetään kirjallisuuden ja haastattelujen avulla turpeen ja turvepuristeiden kuljetusvaihtoehtoja, niiden teknisiä ominaisuuksia ja eri peruskuljetusmuotojen kuljetuskustannusten muodostumista. Tavoitteena on turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannusten optimointi käyttämällä tehokkainta ja edullisinta kuljetustekniikkaa ja menetelmää. Jyrsinturpeen alhainen tilavuuspaino vaikeuttaa tehokkaan ja taloudellisen kuljetusketjun kehittämistä. Toinen kuljetuskustannuksia kohottava tekijä on kuljetuskaluston pieni vuotuinen käyttöaste ja sen huono soveltuvuus muuhun käyttöön. Nykytekniikalla polttoturpeen kuljetuskustannukset keskimääräisestä laitoshinnasta ovat n. 25 - 40 %, nestemäisillä polttoaineilla ne ovat alle 20 %. Palaturpeen kuljetuksessa käytetään samaa kuljetuskalustoa kuin jyrsinturpeella. Tällöin suurin ongelma pienen käyttöasteen ja huonon soveltuvuuden lisäksi on palaturpeen murskaantuminen käsittelyvaiheessa. Murskaantumista on pyritty pienentämän kehittämällä uusia purkausmenetelmiä, joista lupaavimmalta tuntuu liikkuvalla etuseinällä varustettu hihnapurkain. Muista turvepuristeista ainoastaan pienpuristeille on olemassa jakeluun soveltuva kuljetuskalusto. Kokeiden perusteella rehupellettien kuljetukseen ja purkaukseen kehitetty säiliörakenne pneumaattisilla purkauslaitteilla soveltuu pienpuristeiden jakeluun. Tällöin syöttöliikenne tehtaalta välivarastoihin voidaan tehdä joko junalla tai jyrsin- tai palaturveautoilla. Rautatiekuljetuksien suurimpana haittana on tuotantoalueen ja kuormauspaikan välinen etäisyys, joka yleensä joudutaan tekemään joko traktori- tai kuorma-autokuljetuksin. Tämä hidastaa turvevaunujen kiertoa, jolloin vaunujen vuotuinen käyttöaste laskee nostaen kuljetuskustannuksia. Vesiteiden käyttö turpeen ja turvepuristeiden kuljetukseen on nykyisellään liian kallista, lähinnä lyhyen purjehduskauden ja puutteellisen väyläverkoston takia sekä tuotanto- ja käyttöpaikkojen väylästöön nähden etäisen sijainnin vuoksi. Tehokkaalla kuljetustekniikan ja eri kuljetusmenetelmien optimoinnilla voidaan alentaa huomattavasti turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannuksia. Mikäli kuljetuskalustolle lisäksi voidaan kehittää paluukuormia, jolloin päästään ns. ME-PA-kuljetuksiin ja ympärivuotiseen ajosuoritteeseen, säästettäisiin kuljetuskustannuksissa huomattavasti.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages92
ISBN (Print)951-38-2183-8
Publication statusPublished - 1984
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number396
ISSN0358-5085

Fingerprint

peat

Keywords

  • transportation
  • reloading
  • freight terminals
  • peat
  • briquets

Cite this

Niittylä, H., Kaipainen, H., & Nikala, L. (1984). Turpeen ja turvepuristeiden lujuus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 396
Niittylä, Heikki ; Kaipainen, Heikki ; Nikala, Lauri. / Turpeen ja turvepuristeiden lujuus. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1984. 92 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 396).
@book{883ec9a0c1c24d3a9d4cf43852534c15,
title = "Turpeen ja turvepuristeiden lujuus",
abstract = "Selvitet{\"a}{\"a}n kirjallisuuden ja haastattelujen avulla turpeen ja turvepuristeiden kuljetusvaihtoehtoja, niiden teknisi{\"a} ominaisuuksia ja eri peruskuljetusmuotojen kuljetuskustannusten muodostumista. Tavoitteena on turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannusten optimointi k{\"a}ytt{\"a}m{\"a}ll{\"a} tehokkainta ja edullisinta kuljetustekniikkaa ja menetelm{\"a}{\"a}. Jyrsinturpeen alhainen tilavuuspaino vaikeuttaa tehokkaan ja taloudellisen kuljetusketjun kehitt{\"a}mist{\"a}. Toinen kuljetuskustannuksia kohottava tekij{\"a} on kuljetuskaluston pieni vuotuinen k{\"a}ytt{\"o}aste ja sen huono soveltuvuus muuhun k{\"a}ytt{\"o}{\"o}n. Nykytekniikalla polttoturpeen kuljetuskustannukset keskim{\"a}{\"a}r{\"a}isest{\"a} laitoshinnasta ovat n. 25 - 40 {\%}, nestem{\"a}isill{\"a} polttoaineilla ne ovat alle 20 {\%}. Palaturpeen kuljetuksessa k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n samaa kuljetuskalustoa kuin jyrsinturpeella. T{\"a}ll{\"o}in suurin ongelma pienen k{\"a}ytt{\"o}asteen ja huonon soveltuvuuden lis{\"a}ksi on palaturpeen murskaantuminen k{\"a}sittelyvaiheessa. Murskaantumista on pyritty pienent{\"a}m{\"a}n kehitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} uusia purkausmenetelmi{\"a}, joista lupaavimmalta tuntuu liikkuvalla etusein{\"a}ll{\"a} varustettu hihnapurkain. Muista turvepuristeista ainoastaan pienpuristeille on olemassa jakeluun soveltuva kuljetuskalusto. Kokeiden perusteella rehupellettien kuljetukseen ja purkaukseen kehitetty s{\"a}ili{\"o}rakenne pneumaattisilla purkauslaitteilla soveltuu pienpuristeiden jakeluun. T{\"a}ll{\"o}in sy{\"o}tt{\"o}liikenne tehtaalta v{\"a}livarastoihin voidaan tehd{\"a} joko junalla tai jyrsin- tai palaturveautoilla. Rautatiekuljetuksien suurimpana haittana on tuotantoalueen ja kuormauspaikan v{\"a}linen et{\"a}isyys, joka yleens{\"a} joudutaan tekem{\"a}{\"a}n joko traktori- tai kuorma-autokuljetuksin. T{\"a}m{\"a} hidastaa turvevaunujen kiertoa, jolloin vaunujen vuotuinen k{\"a}ytt{\"o}aste laskee nostaen kuljetuskustannuksia. Vesiteiden k{\"a}ytt{\"o} turpeen ja turvepuristeiden kuljetukseen on nykyisell{\"a}{\"a}n liian kallista, l{\"a}hinn{\"a} lyhyen purjehduskauden ja puutteellisen v{\"a}yl{\"a}verkoston takia sek{\"a} tuotanto- ja k{\"a}ytt{\"o}paikkojen v{\"a}yl{\"a}st{\"o}{\"o}n n{\"a}hden et{\"a}isen sijainnin vuoksi. Tehokkaalla kuljetustekniikan ja eri kuljetusmenetelmien optimoinnilla voidaan alentaa huomattavasti turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannuksia. Mik{\"a}li kuljetuskalustolle lis{\"a}ksi voidaan kehitt{\"a}{\"a} paluukuormia, jolloin p{\"a}{\"a}st{\"a}{\"a}n ns. ME-PA-kuljetuksiin ja ymp{\"a}rivuotiseen ajosuoritteeseen, s{\"a}{\"a}stett{\"a}isiin kuljetuskustannuksissa huomattavasti.",
keywords = "transportation, reloading, freight terminals, peat, briquets",
author = "Heikki Niittyl{\"a} and Heikki Kaipainen and Lauri Nikala",
year = "1984",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2183-8",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "396",
address = "Finland",

}

Niittylä, H, Kaipainen, H & Nikala, L 1984, Turpeen ja turvepuristeiden lujuus. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 396, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Turpeen ja turvepuristeiden lujuus. / Niittylä, Heikki; Kaipainen, Heikki; Nikala, Lauri.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1984. 92 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 396).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Turpeen ja turvepuristeiden lujuus

AU - Niittylä, Heikki

AU - Kaipainen, Heikki

AU - Nikala, Lauri

PY - 1984

Y1 - 1984

N2 - Selvitetään kirjallisuuden ja haastattelujen avulla turpeen ja turvepuristeiden kuljetusvaihtoehtoja, niiden teknisiä ominaisuuksia ja eri peruskuljetusmuotojen kuljetuskustannusten muodostumista. Tavoitteena on turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannusten optimointi käyttämällä tehokkainta ja edullisinta kuljetustekniikkaa ja menetelmää. Jyrsinturpeen alhainen tilavuuspaino vaikeuttaa tehokkaan ja taloudellisen kuljetusketjun kehittämistä. Toinen kuljetuskustannuksia kohottava tekijä on kuljetuskaluston pieni vuotuinen käyttöaste ja sen huono soveltuvuus muuhun käyttöön. Nykytekniikalla polttoturpeen kuljetuskustannukset keskimääräisestä laitoshinnasta ovat n. 25 - 40 %, nestemäisillä polttoaineilla ne ovat alle 20 %. Palaturpeen kuljetuksessa käytetään samaa kuljetuskalustoa kuin jyrsinturpeella. Tällöin suurin ongelma pienen käyttöasteen ja huonon soveltuvuuden lisäksi on palaturpeen murskaantuminen käsittelyvaiheessa. Murskaantumista on pyritty pienentämän kehittämällä uusia purkausmenetelmiä, joista lupaavimmalta tuntuu liikkuvalla etuseinällä varustettu hihnapurkain. Muista turvepuristeista ainoastaan pienpuristeille on olemassa jakeluun soveltuva kuljetuskalusto. Kokeiden perusteella rehupellettien kuljetukseen ja purkaukseen kehitetty säiliörakenne pneumaattisilla purkauslaitteilla soveltuu pienpuristeiden jakeluun. Tällöin syöttöliikenne tehtaalta välivarastoihin voidaan tehdä joko junalla tai jyrsin- tai palaturveautoilla. Rautatiekuljetuksien suurimpana haittana on tuotantoalueen ja kuormauspaikan välinen etäisyys, joka yleensä joudutaan tekemään joko traktori- tai kuorma-autokuljetuksin. Tämä hidastaa turvevaunujen kiertoa, jolloin vaunujen vuotuinen käyttöaste laskee nostaen kuljetuskustannuksia. Vesiteiden käyttö turpeen ja turvepuristeiden kuljetukseen on nykyisellään liian kallista, lähinnä lyhyen purjehduskauden ja puutteellisen väyläverkoston takia sekä tuotanto- ja käyttöpaikkojen väylästöön nähden etäisen sijainnin vuoksi. Tehokkaalla kuljetustekniikan ja eri kuljetusmenetelmien optimoinnilla voidaan alentaa huomattavasti turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannuksia. Mikäli kuljetuskalustolle lisäksi voidaan kehittää paluukuormia, jolloin päästään ns. ME-PA-kuljetuksiin ja ympärivuotiseen ajosuoritteeseen, säästettäisiin kuljetuskustannuksissa huomattavasti.

AB - Selvitetään kirjallisuuden ja haastattelujen avulla turpeen ja turvepuristeiden kuljetusvaihtoehtoja, niiden teknisiä ominaisuuksia ja eri peruskuljetusmuotojen kuljetuskustannusten muodostumista. Tavoitteena on turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannusten optimointi käyttämällä tehokkainta ja edullisinta kuljetustekniikkaa ja menetelmää. Jyrsinturpeen alhainen tilavuuspaino vaikeuttaa tehokkaan ja taloudellisen kuljetusketjun kehittämistä. Toinen kuljetuskustannuksia kohottava tekijä on kuljetuskaluston pieni vuotuinen käyttöaste ja sen huono soveltuvuus muuhun käyttöön. Nykytekniikalla polttoturpeen kuljetuskustannukset keskimääräisestä laitoshinnasta ovat n. 25 - 40 %, nestemäisillä polttoaineilla ne ovat alle 20 %. Palaturpeen kuljetuksessa käytetään samaa kuljetuskalustoa kuin jyrsinturpeella. Tällöin suurin ongelma pienen käyttöasteen ja huonon soveltuvuuden lisäksi on palaturpeen murskaantuminen käsittelyvaiheessa. Murskaantumista on pyritty pienentämän kehittämällä uusia purkausmenetelmiä, joista lupaavimmalta tuntuu liikkuvalla etuseinällä varustettu hihnapurkain. Muista turvepuristeista ainoastaan pienpuristeille on olemassa jakeluun soveltuva kuljetuskalusto. Kokeiden perusteella rehupellettien kuljetukseen ja purkaukseen kehitetty säiliörakenne pneumaattisilla purkauslaitteilla soveltuu pienpuristeiden jakeluun. Tällöin syöttöliikenne tehtaalta välivarastoihin voidaan tehdä joko junalla tai jyrsin- tai palaturveautoilla. Rautatiekuljetuksien suurimpana haittana on tuotantoalueen ja kuormauspaikan välinen etäisyys, joka yleensä joudutaan tekemään joko traktori- tai kuorma-autokuljetuksin. Tämä hidastaa turvevaunujen kiertoa, jolloin vaunujen vuotuinen käyttöaste laskee nostaen kuljetuskustannuksia. Vesiteiden käyttö turpeen ja turvepuristeiden kuljetukseen on nykyisellään liian kallista, lähinnä lyhyen purjehduskauden ja puutteellisen väyläverkoston takia sekä tuotanto- ja käyttöpaikkojen väylästöön nähden etäisen sijainnin vuoksi. Tehokkaalla kuljetustekniikan ja eri kuljetusmenetelmien optimoinnilla voidaan alentaa huomattavasti turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannuksia. Mikäli kuljetuskalustolle lisäksi voidaan kehittää paluukuormia, jolloin päästään ns. ME-PA-kuljetuksiin ja ympärivuotiseen ajosuoritteeseen, säästettäisiin kuljetuskustannuksissa huomattavasti.

KW - transportation

KW - reloading

KW - freight terminals

KW - peat

KW - briquets

M3 - Report

SN - 951-38-2183-8

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Turpeen ja turvepuristeiden lujuus

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Niittylä H, Kaipainen H, Nikala L. Turpeen ja turvepuristeiden lujuus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1984. 92 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 396).