TY - BOOK
T1 - Turvallisuuskulttuuri liikennejärjestelmässä. Esitutkimus
AU - Reiman, Teemu
AU - Silla, Anne
AU - Heikkilä, Jouko
AU - Pietikäinen, Elina
AU - Luoma, Juha
PY - 2012
Y1 - 2012
N2 - Turvallisuuskulttuurin käsitettä on käytetty pitkään
organisaatioiden turvallisuuden arvioinnissa ja
kehittämisessä. Käsite on kuitenkin teoreettisesti
haasteellinen ja monitasoinen. Tässä esitutkimuksessa
selvitetään, miten turvallisuuskulttuurin käsite soveltuu
koko liikennejärjestelmän tarkasteluun, miten eri
liikennemuotojen (ilmailu, merenkulku, rautatiet,
tieliikenne) turvallisuuskulttuuria voidaan vertailla ja
miten turvallisuuskulttuurin tutkimusta voisi käytännössä
toteuttaa liikennejärjestelmässä.
Esitutkimuksessa kuvataan liikennejärjestelmän
erityispiirteitä turvallisuuskulttuurin näkökulmasta. Eri
liikennemuodot kuvautuvat turvallisuuden johtamisen sekä
liikenteen operoinnin ja hallinnan suhteen erilaisiksi.
Kussakin liikennemuodossa on myös turvallisuuden kannalta
omia erityispiirteitään (esim. erilaiset vaarat ja
erilainen suuronnettomuuden riski). Esitutkimuksessa myös
esitellään aikaisempien liikennejärjestelmään liittyvien
turvallisuuskulttuuritutkimusten toteutustapaa ja
löydöksiä. Suurimmassa osassa tutkimuksia on pyritty
tunnistamaan yleisiä turvallisuuden kannalta keskeisiä
kulttuurin ulottuvuuksia. Liikennemuotoja vertailevia
tutkimuksia on tehty vähän. Tutkimuksissa ei useinkaan
määritellä, mitä pidetään hyvänä turvallisuuskulttuurina.
Aiemmissa liikenteen turvallisuuskulttuuritutkimuksissa
on havaittu vaihtelua niin organisaatioiden välillä kuin
organisaatioiden alaryhmien välilläkin. Tyypillistä on
esimerkiksi, että johtajat arvioivat
turvallisuuskulttuuria muuta henkilöstöä
positiivisemmin. Turvallisuuskulttuuritutkimuksissa on
noussut esiin eroja myös kansallisten kulttuurien
suhteen. Viranomaistoimintaa tai turvallisuuskulttuurin
yhteiskunnallista tasoa ei tutkimuksissa ole juurikaan
käsitelty. Pitkittäistutkimusta ja
vaikuttavuustutkimusta, jossa selvitettäisiin miten
kulttuuri kehittyy ja miten sitä voidaan sen eri tasoilla
ohjata, on samoin tehty varsin vähän.
Turvallisuuskulttuurin käsitteen todetaan soveltuvan
liikennejärjestelmän tarkasteluun. On kuitenkin
olennaista tiedostaa millä tasolla (esim. yksilö,
operaattoriorganisaatio, yhteiskunta)
liikennejärjestelmää kulloinkin tarkastellaan.
Turvallisuuskulttuurikäsitteen käyttökelpoisuus on
yhteydessä myös siihen, miten laajasti tai
kapea-alaisesti turvallisuuskulttuuri ymmärretään.
Turvallisuuskulttuuria tulisi tarkastella laaja-alaisesti
rakenteiden (esim. tekniikka, säännöt), asenteiden,
arvojen ja normien, käytäntöjen ja toiminnan sekä
ymmärryksen ja tiedon näkökulmasta. Vähintään on
tiedostettava, mitä jää puuttumaan jos käsitellään
turvallisuuskulttuuria kapea-alaisemmin. Eri
liikennemuotojen vertailussa on syytä olla varovainen.
Ratkaisujen suoran vertailun ja siirtämisen sijaan voi
olla hyödyllisempää vertailla liikennemuotojen
turvallisuuden hallinnan kriittisiä tekijöitä tai
haasteita.
Esitutkimuksen perusteella esitetään kolme
tutkimuskysymystä, joihin on jatkossa tarpeen syventyä
enemmän: 1) miten turvallisuuskulttuuria voidaan eri
liikennemuotojen piirissä vertailla ja kehittää, 2)
minkälainen on hyvä viranomaiskulttuuri, jolla kyetään
parhaalla mahdollisella tavalla vaikuttamaan
liikennejärjestelmän muiden toimijoiden
turvallisuukulttuuriin, 3) miten turvallisuuskulttuurin
tasoa tulisi seurata toimijaorganisaatioissa.
Tutkimuksissa tulisi toisaalta pyrkiä ymmärtämään
paikallisia ja alakohtaisia toiminnan piirteitä, mutta
toisaalta tuottaa yleistettävää teoriaa ja turvallisuuden
hallinnan malleja. Turvallisuuskulttuuritutkimuksessa on
tarpeen käyttää sekä laadullisia että määrällisiä
menetelmiä.
AB - Turvallisuuskulttuurin käsitettä on käytetty pitkään
organisaatioiden turvallisuuden arvioinnissa ja
kehittämisessä. Käsite on kuitenkin teoreettisesti
haasteellinen ja monitasoinen. Tässä esitutkimuksessa
selvitetään, miten turvallisuuskulttuurin käsite soveltuu
koko liikennejärjestelmän tarkasteluun, miten eri
liikennemuotojen (ilmailu, merenkulku, rautatiet,
tieliikenne) turvallisuuskulttuuria voidaan vertailla ja
miten turvallisuuskulttuurin tutkimusta voisi käytännössä
toteuttaa liikennejärjestelmässä.
Esitutkimuksessa kuvataan liikennejärjestelmän
erityispiirteitä turvallisuuskulttuurin näkökulmasta. Eri
liikennemuodot kuvautuvat turvallisuuden johtamisen sekä
liikenteen operoinnin ja hallinnan suhteen erilaisiksi.
Kussakin liikennemuodossa on myös turvallisuuden kannalta
omia erityispiirteitään (esim. erilaiset vaarat ja
erilainen suuronnettomuuden riski). Esitutkimuksessa myös
esitellään aikaisempien liikennejärjestelmään liittyvien
turvallisuuskulttuuritutkimusten toteutustapaa ja
löydöksiä. Suurimmassa osassa tutkimuksia on pyritty
tunnistamaan yleisiä turvallisuuden kannalta keskeisiä
kulttuurin ulottuvuuksia. Liikennemuotoja vertailevia
tutkimuksia on tehty vähän. Tutkimuksissa ei useinkaan
määritellä, mitä pidetään hyvänä turvallisuuskulttuurina.
Aiemmissa liikenteen turvallisuuskulttuuritutkimuksissa
on havaittu vaihtelua niin organisaatioiden välillä kuin
organisaatioiden alaryhmien välilläkin. Tyypillistä on
esimerkiksi, että johtajat arvioivat
turvallisuuskulttuuria muuta henkilöstöä
positiivisemmin. Turvallisuuskulttuuritutkimuksissa on
noussut esiin eroja myös kansallisten kulttuurien
suhteen. Viranomaistoimintaa tai turvallisuuskulttuurin
yhteiskunnallista tasoa ei tutkimuksissa ole juurikaan
käsitelty. Pitkittäistutkimusta ja
vaikuttavuustutkimusta, jossa selvitettäisiin miten
kulttuuri kehittyy ja miten sitä voidaan sen eri tasoilla
ohjata, on samoin tehty varsin vähän.
Turvallisuuskulttuurin käsitteen todetaan soveltuvan
liikennejärjestelmän tarkasteluun. On kuitenkin
olennaista tiedostaa millä tasolla (esim. yksilö,
operaattoriorganisaatio, yhteiskunta)
liikennejärjestelmää kulloinkin tarkastellaan.
Turvallisuuskulttuurikäsitteen käyttökelpoisuus on
yhteydessä myös siihen, miten laajasti tai
kapea-alaisesti turvallisuuskulttuuri ymmärretään.
Turvallisuuskulttuuria tulisi tarkastella laaja-alaisesti
rakenteiden (esim. tekniikka, säännöt), asenteiden,
arvojen ja normien, käytäntöjen ja toiminnan sekä
ymmärryksen ja tiedon näkökulmasta. Vähintään on
tiedostettava, mitä jää puuttumaan jos käsitellään
turvallisuuskulttuuria kapea-alaisemmin. Eri
liikennemuotojen vertailussa on syytä olla varovainen.
Ratkaisujen suoran vertailun ja siirtämisen sijaan voi
olla hyödyllisempää vertailla liikennemuotojen
turvallisuuden hallinnan kriittisiä tekijöitä tai
haasteita.
Esitutkimuksen perusteella esitetään kolme
tutkimuskysymystä, joihin on jatkossa tarpeen syventyä
enemmän: 1) miten turvallisuuskulttuuria voidaan eri
liikennemuotojen piirissä vertailla ja kehittää, 2)
minkälainen on hyvä viranomaiskulttuuri, jolla kyetään
parhaalla mahdollisella tavalla vaikuttamaan
liikennejärjestelmän muiden toimijoiden
turvallisuukulttuuriin, 3) miten turvallisuuskulttuurin
tasoa tulisi seurata toimijaorganisaatioissa.
Tutkimuksissa tulisi toisaalta pyrkiä ymmärtämään
paikallisia ja alakohtaisia toiminnan piirteitä, mutta
toisaalta tuottaa yleistettävää teoriaa ja turvallisuuden
hallinnan malleja. Turvallisuuskulttuuritutkimuksessa on
tarpeen käyttää sekä laadullisia että määrällisiä
menetelmiä.
KW - safety culture
KW - transport system
KW - aviation
KW - rail
KW - road
M3 - Report
SN - 978-951-38-7612-8
T3 - VTT Technology
BT - Turvallisuuskulttuuri liikennejärjestelmässä. Esitutkimus
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -