Turvallisuuskulttuurin ulottuvuudet ydinvoima-alalla ja terveydenhuollossa

Turvallisuuskulttuurin käsitettä on käytetty pitkään tutkimuksessa ja käytännön
kehittämistyössä erilaisilla turvallisuuskriittisillä aloilla. Turvallisuuskulttuurin
käsitteestä ja sisällöstä ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisista ulottuvuuksista turvallisuuskulttuurin on katsottu
muodostuvan ydinvoimateollisuudessa ja toisaalta terveydenhuollossa. Tuomme
esiin näille turvallisuuskriittisille aloille yhteisiä turvallisuuskulttuurin piirteitä ja
toisaalta alojen välisiä painotuseroja. Esitämme turvallisuuskulttuurin
ulottuvuuksista teoreettisen mallin, jonka katsomme soveltuvan
turvallisuuskulttuurin arvioinnin ja kehittämisen viitekehykseksi niin ydinvoima-alalla
kuin terveydenhuollossakin.
Turvallisuuskulttuurin ulottuvuudet on tutkimuksissa ymmärretty hyvin
samansuuntaisesti ydinvoima-alalla ja terveydenhuollossa. Joitakin painotuseroja
alojen välillä on. Esimerkiksi toiminnan standardointi sääntöjen, ohjeiden ja
työmääräinjärjestelmien muodossa näyttää korostuvan turvallisuuskulttuurin
osatekijänä ydinvoima-alalla enemmän kuin terveydenhuollossa. Ammattien välinen
yhteistyö näyttää puolestaan korostuvan turvallisuuden kannalta olennaisena
tekijänä terveydenhuollossa. Mittareissa on yhdistetty eritasoisia kulttuurin
ulottuvuuksia ilman että näitä eroja on pohdittu. Katsomme, että
turvallisuuskulttuuria olisi jatkossa mielekästä tarkastella niin ydinvoima-alalla kuin
terveydenhuollossakin kolmen laadullisesti erilaisen tason kautta. Nämä tasot ovat
organisatoristen ulottuvuuksien taso, psykologisten ulottuvuuksien taso ja
sosiaalisten prosessien taso.