Abstract
Julkaisussa tarkastellaan turvemaan energiakäytön
hyödyntämisestä aiheutunutta ilmastovaikutusta
maankäyttönäkökulmasta. Käsitellyt turvemaat ovat
metsäojitettu suo ja suopelto. Näitä turvemaita käytetään
energiantuotantoon seuraavasti: ensin turvemailta
tuotetaan polttoturvetta, jonka jälkeen alue joko
metsitetään tai aluetta käytetään ruokohelven viljelyyn.
Turvemaan jälkikäytössä syntynyttä puubiomassaa tai
ruokohelpeä käytetään energiantuotantoon. Yhtenä tärkeänä
näkökulmana julkaisussa käsitellään myös uuden
polttoturpeen tuotantoteknologian tuomia mahdollisuuksia
päästöjen vähentämiseksi eli uuden
turvetuotantomenetelmän vaikutusta turvemaan
hyödyntämisen ilmastovaikutukseen. Turvemaan
hyödyntämisen ilmastovaikutusta verrataan myös venäläisen
ja puolalaisen kivihiilen elinkaaren ilmastovaikutukseen.
Ilmastovaikutusta arvioidaan säteilypakotteella.
Ilmastovaikutuksen laskennassa otetaan huomioon koko
energiantuotannon elinkaari, joka alkaa turpeen
tuottamisesta alueen jälleenkäsittelyyn ja jälkikäytön
tuotoksen hyödyntämisestä energiantuotantoon. Myös
turvemaan alkutilanteen kasvihuonekaasupäästöt ja -nielut
ovat mukana laskennassa muodostaen päästöjen
vertailutilanteen. Tällöin nähdään kokonaisvaltaisesti,
mikä on turvemaan hyödyntämisen ilmastovaikutus, kun
turvemaan tuotantoon ottamisen johdosta toteutumatta
jääneet päästöt ja nielut otetaan huomioon laskennassa.
Tutkimuksessa käytetyt tarkasteluaikojen pituudet ovat
100 ja 300 vuotta sekä säteilypakotetuloksille että
uusiutuvan energian tuotannolle ja vertailutilan
päästöille.
Metsäojitetun suon hyödyntäminen energiantuotantoon
tuottaa alhaisemman ilmastovaikutuksen
elinkaarinäkökulmasta kuin vastaavan energiamäärän
tuottaminen kivihiilellä, jos alueen jälkikäytössä
tuotettu uusiutuva polttoaine (puu tai ruokohelpi)
otetaan huomioon jo sadan vuoden tarkasteluajalla.
Turvemaan hyödyntämisen elinkaaren alussa tuotetulla
turpeella polton CO2-päästöt ovat merkittävässä osassa
ilmastovaikutuksen muodostumisessa. Toisaalta, kun turve
on hyödynnetty, saadaan alueelta tuotetuksi
hiilidioksidineutraalia polttoainetta, joko ruokohelpeä
tai puubiomassaa, joka alentaa kokonaisilmastovaikutusta
suhteessa tuotettuun energiamäärään.
Viljelyssä olevan suopellon päästöt ovat merkittävät.
Tämän vuoksi suopellon hyödyntäminen ensin
turvetuotantoon ja sitten joko metsitykseen tai
ruokohelven viljelyyn, aiheuttaa alhaisemman
ilmastovaikutuksen kuin metsäojitetun suon tai kivihiilen
hyödyntäminen energiantuotantoon. Ruokohelven viljely ja
metsitys ovat turvemaan jälkikäyttövaihtoehtoina
ilmastonäkökulmasta samaa luokkaa. Uusi
turvetuotantomenetelmä vähentää hieman turvemaan
hyödyntämisen kokonaisilmastovaikutusta. Venäjältä ja
Puolasta tuotetun kivihiilen ilmastovaikutukset
elinkaarinäkökulmasta ovat hyvin lähellä toisiaan.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Place of Publication | Espoo |
| Publisher | VTT Technical Research Centre of Finland |
| Number of pages | 58 |
| ISBN (Electronic) | 978-951-38-6891-8 |
| ISBN (Print) | 978-951-38-6890-1 |
| Publication status | Published - 2007 |
| MoE publication type | Not Eligible |
Publication series
| Series | VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes |
|---|---|
| Number | 2365 |
| ISSN | 1235-0605 |
UN SDGs
This output contributes to the following UN Sustainable Development Goals (SDGs)
-
SDG 7 Affordable and Clean Energy
-
SDG 13 Climate Action
-
SDG 15 Life on Land
Keywords
- peatlands
- fuel peat production
- climatic impacts
- greenhouse gases
- forestry-drained peatlands
- croplands
- reforestation
- emissions reduction
- radiative forcing
- Reed canary grass
Cite this
- APA
- Author
- BIBTEX
- Harvard
- Standard
- RIS
- Vancouver