Turvevahan ja -hartsin tuotanto

Turvebitumit, turpeesta erotettavat vaha- ja hartsimaiset aineosat, ovat olleet vuosia kiinnostuksen kohteena. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää turvevahan ja -hartsin tuotantomahdollisuuksia Suomessa tutkimalla turpeen sisältämän bitumin määriä ja koostumuksia, nykyisiä käyttömarkkinoita ja niiden kehitysennusteita sekä arvioimalla tuotantokustannuksia. Bitumisaantoon vaikuttavat mm. turpeen laatu ja esikäsittely sekä uuttoliuotin. Kymmeneltä eri suolta Suomesta kerättyjen turvenäytteiden asetoniuutepitoisuus oli 36 - 240 mg/kg kuivaa turvetta ja vahapitoisuus 15 -105 mg/g. Uutteet sisälsivät keskimäärin 40 paino-% pitkäketjuisia lipidikomponentteja. Turvevahalla on käyttökelpoisia teknisiä ominaisuuksia, kuten kovuus, kiilto ja korkea sulamispiste. Turvevaha korvaisi lähinnä maavahoja sekä eläin- ja kasvivahoja, joita Suomessa käytetään nykyisin noin 500 t/a. Mielenkiintoisimmat käyttömuodot olisivat hydrofobointiaineena ja formaldehydiä sitovana aineena lastulevyjen valmistuksessa, kloridikorroosion estoaineena betoniterästen valmistuksessa sekä itsejäljentävien papereiden valmistuksessa. Yksittäisten aineosien, kuten sterolien ja hydroesihappojen, eristäminen bitumeista on myös kiinnostava vaihtoehto.Turvevahan tuotantokustannukset laskettiin palaturpeen bensiiniuuttoon perustuvasta prosessista, kapasiteettina 1000 t/a. Laskelmat osoittivat, että tämänhetkisillä vahojen maailmanmarkkinahinnoilla ja pienellä kulutuksella kotimainen turvevahan tuotanto ei kannata. Kannattavuuteen vaikuttavat kuitenkin suuresti tuotannon suuruus, uutetun turpeen hyötykäyttö ja vahan myyntihinta. Tuotanto tulisi integroida muun turpeenjalostuksen yhteyteen ja siihen tulisi liittyä tuotteiden jatkojalostus ja seosvahojen tuotanto. Koska Suomen markkinat ovat kuitenkin rajoitetut, tulisi tuotantoa nostaa merkittävästi tuotteiden viennin avulla.