Turvevoimalaitoksen raskasmetallitase ja tuhkan sijoituskelpoisuus

Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää kokeellisesti, kuinka purun lisäys vaikuttaa turvepolton hivenainetaseeseen voimalaitoksella, jossa on kiertoleijupetikattila. Tutkittaviksi komponenteiksi valittiin ympäristövaikutusten kannalta merkittävät As, Cd, Cr, Hg, Mn, Mo, Ni ja Pb. Lisäksi tutkittiin lentotuhkan liukoisuusominaisuuksia tuhkan hyötykäyttömahdollisuuksien arvioimiseksi. Sekapoltossa polttoaineiden Cr-, Ni- ja Pb-pitoisuudet laskivat verrattuna turveajoihin. Sekapolttoaineen Cd-, Hg- ja Mo-pitoisuuksissa ei havaittu selkeää muutosta. Turpeen poltossa ja sekapoltossa savukaasun Hg esiintyy pääsääntöisesti höyryfaasissa. Mn esiintyy pääosin savukaasujen hiukkasfaasissa sekä turpeen poltossa että turpeen ja purun sekapoltossa. Purun lisäyksellä turvevoimalaitoksella ei todettu olevan vaikutusta savukaasujen kokonaishiukkaspitoisuuteen. Sen sijaan hiukkasfaasin Mn- ja Ni-pitoisuudet kasvoivat ja Pb-pitoisuus pieneni hieman samoin kuin höyryfaasin Cr- ja Hg-pitoisuudet. Sekapolton vaikutuksesta As-, Cr-, Ni- ja Pb-virrat pienentyivät ja Mn-virrat kasvoivat. As-, Cr-, Mn-, Ni-, Pb-taseiden sulkeminen onnistui sekä pelkkää turvetta poltettaessa että purun sekapolton aikana. Massataseiden perusteella havaittiin haitallisten hivenaineiden poistuvan pääosin sähkösuodattimen erottamana lentotuhkassa. Tulosten mukaan tuhkista liukeni lähinnä molybdeeniä ja seleeniä. Eri tuhkien molybdeenin liukoisuus CEN-pikaravistelutestissä ja kolonnitestissä vaihteli. Tuhkanäytteiden molybdeenipitoisuudet kolonnitesteissä ylittivät selvästi hollantilaisen ohjearvon. Joistain tuhkanäytteistä liukeni myös merkittäviä määriä seleeniä. Muiden tutkittujen metallien liukoisuudet olivat pieniä. Tutkimuksen mukaan yleisiä ohjeita sekapolton tuhkan sijoituskelpoisuudesta maanrakentamisessa ei voida tällä hetkellä antaa. Sekapolton tuhkan käyttöön maarakentamisessa tarvitaan tapauskohtainen riskitarkastelu.