TY - BOOK
T1 - Ulkoilmaventtiilien vedottomuuskokeet
AU - Marjamäki, Päivi
AU - Siitonen, Veijo
PY - 1987
Y1 - 1987
N2 - Laboratoriokokein tutkittiin ulkoilmaventtiilien
ominaisuuksia kylmän ilman sisäänotossa koneellisella
poistoilmanvaihdolla varustetussa järjestelmässä.
Ensisijaisesti haluttiin määrittää suurin vedottomasti
saatava ilmavirta, jota ei toistaiseksi ilmoiteta
tuote-esitteissä. Lisäksi mitattiin venttiilien
virtausvastus ja tehtiin havaintoja vesihöyryn
tiivistymisestä niihin. Tavoitteena oli myös luoda pohjaa
ulkoilmaventtiilien testausmenetelmille ja
tuotekehitykselle.
Virtausvastus mitattiin kymmenestä erityyppisestä seinään
tai ikkunaan asennettavasta venttiilistä.
Vedottomuuskokeisiin valittiin näistä 5 tyyppiä, joiden
läpi kulki ilmaa vähintään 4 dm3/s 10 Pa:n paine-erolla.
Kokeet tehtiin määrätyissä asuinhuonetta jäljittelevissä
oloissa ja arvosteltiin tietyn viihtyisyysvaatimuksen
mukaan.
Venttiilien suurimmat vedottomat ilmavirrat olivat 1,4 -
5,9 dm3/s, ulkolämpötilan ollessa -20 C ja 2,6 - 5,9
dm3/s ulkolämpötilan ollessa 0 C, kun painero oli
enintään 10 Pa. Parhaimmaksi osoittautui seinän pintaa
pitkin säteittäin puhaltava venttiili. Venttiilien
näkyviin osiin muodostuvan huurteen määrä vaihteli
rakenteen ja kondenssieristyksen mukaan.
Vedottomuuden kannalta näyttää edulliselta puhaltaa kylmä
ilma huoneeseen mahdollisimman suurella lähtönopeudella,
esteettomästi seinän pintaa pitkin leveänä rintamana ja
pääasiassa lämmityspatterin konvektion suuntaan.
Tavoitteena on tuloilman lämmittäminen ja virtauksen
valmentaminen oleskelualueen ulkopuolella.
AB - Laboratoriokokein tutkittiin ulkoilmaventtiilien
ominaisuuksia kylmän ilman sisäänotossa koneellisella
poistoilmanvaihdolla varustetussa järjestelmässä.
Ensisijaisesti haluttiin määrittää suurin vedottomasti
saatava ilmavirta, jota ei toistaiseksi ilmoiteta
tuote-esitteissä. Lisäksi mitattiin venttiilien
virtausvastus ja tehtiin havaintoja vesihöyryn
tiivistymisestä niihin. Tavoitteena oli myös luoda pohjaa
ulkoilmaventtiilien testausmenetelmille ja
tuotekehitykselle.
Virtausvastus mitattiin kymmenestä erityyppisestä seinään
tai ikkunaan asennettavasta venttiilistä.
Vedottomuuskokeisiin valittiin näistä 5 tyyppiä, joiden
läpi kulki ilmaa vähintään 4 dm3/s 10 Pa:n paine-erolla.
Kokeet tehtiin määrätyissä asuinhuonetta jäljittelevissä
oloissa ja arvosteltiin tietyn viihtyisyysvaatimuksen
mukaan.
Venttiilien suurimmat vedottomat ilmavirrat olivat 1,4 -
5,9 dm3/s, ulkolämpötilan ollessa -20 C ja 2,6 - 5,9
dm3/s ulkolämpötilan ollessa 0 C, kun painero oli
enintään 10 Pa. Parhaimmaksi osoittautui seinän pintaa
pitkin säteittäin puhaltava venttiili. Venttiilien
näkyviin osiin muodostuvan huurteen määrä vaihteli
rakenteen ja kondenssieristyksen mukaan.
Vedottomuuden kannalta näyttää edulliselta puhaltaa kylmä
ilma huoneeseen mahdollisimman suurella lähtönopeudella,
esteettomästi seinän pintaa pitkin leveänä rintamana ja
pääasiassa lämmityspatterin konvektion suuntaan.
Tavoitteena on tuloilman lämmittäminen ja virtauksen
valmentaminen oleskelualueen ulkopuolella.
KW - air inlet
KW - draught test
M3 - Report
SN - 951-38-2884-0
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
BT - Ulkoilmaventtiilien vedottomuuskokeet
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -