Upotettujen tienpintaheijastimien vaikutukset ajoneuvojen sivuttaissijaintiin ja nopeuksiin: kokeilu valtatiellä 1

Tutkimuksessa selvitettiin kokeellisesti valtatiellä 1 (tieosat 19 ja 20) suoralla tiejaksolla ja kaarteessa tien keskilinjan heijastimien vaikutuksia ajoneuvojen sivuttaissijaintiin ja nopeuksiin. Heijastimet liimattiin katkokeskiviivojen välissä tai sulkuviivan vieressä sijaitseviin jyrsittyihin uriin, joiden leveys oli 105 mm, syvyys 15 mm ja pituus 1 m. Heijastimet paransivat tielinjan näkyvyyttä ja yhdessä urien kanssa aiheuttivat tärinää auton ajaessa niiden päältä. Heijastimien vaikutuksen oletettiin olevan suurin pimeällä. Aiempien tutkimusten perusteella arvioitiin, että mikäli ajoneuvojen sivuttaissijaintien keskihajonta pienenee, niin turvallisuus paranee toimenpiteen seurauksena. Toisaalta oletettiin, että jos nopeustaso nou-see tielinjan näkyvyyden parantuessa, niin turvallisuus huononee. Sivuttaissijainnin määrittämiseksi ohiajavat ajoneuvot kuvattiin piilotetuilla video-kameroilla ennen tienpintaheijastimien asentamista ja sen jälkeen. Videokuvista mitattiin renkaan etäisyys reunaviivasta suoralla tiejaksolla ja kaarteessa. Lisäksi tiedostoon koodattiin jokaisen ajoneuvon tyyppi ja liikennetilanne (n=3 913). Ajoneuvojen nopeus mitattiin kuvauspaikkojen läheltä tiehen asennetuilla silmu-koilla ja DSL-laitteilla. Ajoneuvojen sivuttaissijainneissa todettiin pieniä muutoksia, jotka eivät kuiten-kaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Pimeällä vapaiden henkilöautojen (ei jonossa, eikä vastaantulevaa liikennettä) keskihajonta pieneni sekä kaarteessa että suoralla enemmän kuin päivänvalossa. Lisäksi vapaiden henkilöautojen sijaintijakauma näytti siirtyvän hieman lähemmäksi tien keskilinjaa. Pimeällä ja päivänvalossa ohitusten määrät eivät muuttuneet. Heijastimien asentamisen jälkeen nopeustason kehitys ei myöskään poikennut kontrollikohteista. Vapaiden henkilöautojen ajolinjat pimeällä ja päivänvalossa olivat erilaiset sekä ennen tienpintaheijastimien asentamista että sen jälkeen. Vasemmalle suuntautuvassa kaarteessa ajettiin pimeällä 40 - 60 cm lähempänä keskilinjaa kuin päivänvalossa, suoralla ero oli 25 - 35 cm. Pimeällä kaarteen ja suoran ajolinjat erosivat myös toisistaan: kaarteessa vapaat henkilöautot ajoivat keskimäärin 40 - 50 cm lähempänä keskiviiva kuin pimeällä suoralla. Heijastimien turvallisuusvaikutuksen voidaan arvioida jääneen vähäiseksi. Tähän lienee kaksi syytä. Ensinnäkin urien ja heijastimien aiheuttama tärinä ja melu tuntuivat kohtalaisesti vain kapearenkaisissa ajoneuvoissa, joten kuljettajat eivät käytännössä saaneet riittävästi palautetta ajaessaan keskilinjan päällä. Toiseksi heijastimien paluuheijastuvuus oli parempi kuin tavallisten tiemerkintöjen, mutta ne eivät kuitenkaan näkyneet kauemmaksi kuin tavalliset tiemerkinnät. Ne paransivat pimeällä tien optista ohjausta lyhyellä etäisyydellä, mikä näkyi vapaiden henkilöautojen sijainnin keskihajonnan lievänä pienentymisenä. Parempi tulos saavutettaisiin ilmeisesti hieman pidemmälle näkyvillä heijastimilla/tiemerkinnöillä (preview aika > 5 sek) ja leveämmällä keskilinjan tärinäprofiililla. Leveämpi keskilinjan tärinäprofiili a) hillitsisi mahdollista no-peuksien nousua kaventaessaan ajokaistoja; b) vähennettäisi tarkkaavaisuus-katkoksista aiheutuvia onnettomuuksia erityisesti pimeällä, jolloin ajetaan lähempänä keskilinjaa ja väsymysongelmat ovat yleisempiä. Ruotsissa aloitetaan tämänkaltaisen toimenpiteen kokeilu kahdella vajaan 10 km:n tiejaksolla, joissa ohittaminen on sallittu (katkokeskiviiva).