Uudelleenkäytettävyys koneenohjausohjelmiston suunnittelussa

Ohjelmistotekniikan merkitys koneenohjausjärjestelmissä kasvaa automatisointiasteen noustessa. Ohjelmiston uudelleenkäyttöastetta nostamalla tuotekehityskustannuksia pienennetään. Tehokas uudelleenkäyttö kohdistuu spesifikaatioiden ja suunnitelmien uudelleenhyödyntämiseen. Tässä työssä selvitetään koneenohjausohjelmiston suunnitelmien komponentointiperiaatteet, rakenteisen ja oliomenetelmän uudelleenkäytön tuki sekä arkkitehtuurin, menetelmän ja työkalujen vaikutus ohjelmiston uudelleenkäyttöön. Tässä työssä ohjelmiston uudelleenkäyttö esitetään näkökulmana, joka liitetään koko ohjelmistokehitysprosessiin. Vaatimusmäärittelyssä ohjelmistokomponenteille määritellään uudelleenkäytön laatukriteerit. Luonnollinen nimeäminen parantaa suunnittelukuvausten ymmärrettävyyttä. Komponentoinnin luokittelukriteerit täsmentävät komponenttien rajausta. Komponenttihierarkia muodostuu järjestelmä-, tehtävä-, yhdiste- ja alkeiskomponenteista. Komponenttien luokitteluun ja rajaukseen vaikuttaa kolme tekijää: teknologia-, sovellusalue- ja tietotekninen näkökulma. Luokittelu perustuu ensisijaisesti teknologia- ja sovellusaluetekijöihin. Tietotekninen ulottuvuus määrittelee komponentin sisäisen rakenteen, ulkoisen esitystavan ja liitynnän. Komponenttikuvaus laaditaan RTSA- tai oliomenetelmällä. RTSA-menetelmä tukee eri hierarkiatason komponenttien liityntäpinnan kuvausta, ja olioajattelu tehostaa komponenttien luokittelua. OMT-menetelmä tukee vain alkeiskomponenttien kuvausta. Periytyminen tehostaa uudelleenkäyttöä, mutta vaikeuttaa testausta. RTSA- ja OMT-menetelmä ei tue "heräte-vaste"-polkujen kuvausta. Ongelman ratkaisee aikasäiekuvaus, joka tukee myös sovelluksen rakentamista. Ohjausarkkitehtuuri integroituu komponenttiin, ja sovelluksen lopullinen arkkitehtuuri muodostuu komponenttien kytkentöjen perusteella. Toiminnallisen ohjausarkkitehtuurin toteuttaminen on mahdollista sekä RTSA- että OMT-komponenteilla. Komponenttien ja sovelluksen suunnittelu asettavat eri vaatimukset menetelmälle ja työkaluille. Komponenttien suunnittelutyökalujen tulee tukea alhaalta-ylös-suunnittelua. Sovelluksen mallintaminen vaatii komponenttien hakua, valintaa, muokkausta ja kommunikoinnin kuvausta tukevan suunnitteluympäristön.