Abstract
Hakkuutähteiden saatavuutta tarkasteltiin sekä varantolähtöisesti että
olemassa olevien käyttökohteiden näkäkulmasta haettaessa oyollisimpia alueita
käytön kasvulle. Lähtöaineistonaoli metsäteollisuuden leimikkopohjainen
hakkuuaineistovuodelta 2000 ja metsäpolttoaineiden suurimittakaavaiseen
käyttöön soveltuva coimalaitoskanta, joka käsitti yhteensä 70
voimalaitoskattilaa.
Alueellisesti suurin hakkutähteen pinta-alakohtainen kertymä oli Keski- ja
Itä-Suomessa, mikä oli seurausta kuusivaltaisten päätehakkuiden suuresta
osuudesta näissä osissa maata.
Saatavuus vaihteli huomattavasti eri laitospaikkakuntien välillä, ollen
sisämaan laitoksilla moninkertainen rannikon laitoksiin verrattuna.
Kuljetusoptimointimallin tulosten perusteella havaittiin, että käyttö- ja
tuotantopotentiaalit eivät ole alueellisesti, tässä tapauksessa metsäkeskusten
välillä tasapainossa. Alueelliset erot heikensivät mallin tulosta, kun
ylijäämäalueilla ei ollut riittävästi kysyntää ja alijäämäalueilla kysyntä
ylitti tarjonnan. Suurin ylijäämä sijoittui Savon, Pohjois-Karjalan ja
Häme-Uusimaan metsäkeskusten alueelle. Alijäämäisiä alueita olivat Kymi,
Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Luonais-Suomi.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Journal | Tekniikka ja kunta |
| Volume | 27 |
| Issue number | 7 |
| Publication status | Published - 2003 |
| MoE publication type | D1 Article in a trade journal |