Uusien jätteenkäsittelykonseptien mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä

Jätehuollon osuus maailmanlaajuisista ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä on 3-4 %. Merkittävin päästölähde on kaatopaikkojen metaanintuotanto. Jätehuollon voimakkaan kehityksen ja päästöjen vähentämisvaatimusten myötä mahdollisuudet uusien päästöjä vähentävien ratkaisujen, teknologioiden ja osaamisen vientiin ovat parantuneet. Alalle tuo uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös Kioton pöytäkirjan hankemekanismien, puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) ja yhteistoteutuksen (JI) hyödyntäminen. Näiden joustomekanismien puitteissa Kioton pöytäkirjan liitteen I maat (teollisuus- ja siirtymätalousmaat, joille on määritelty sitovat kasvihuonekaasujen rajoittamis- ja vähentämisvelvoitteet) voivat hankkia päästöyksiköitä, jotka ovat peräisin toisista maista, ja käyttää niitä kansallisen velvoitteensa täydentämisessä. Uusiin jätteenkäsittelykonsepteihin liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksien arvioimiseksi tarkasteltiin seuraaviin jätehuollon osa-alueisiin liittyviä käsittelykonsepteja: jätteiden jalostaminen tuotteiksi, jätteiden biohajoavan fraktion käsittely ja hyötykäyttö, jätteiden energiakäyttö ja jätteiden kaatopaikkasijoitus. Merkittävimpien uusien teknologioiden toimivuuden ja päästöjen vähentämistehokkuuden arvioinnin lisäksi analysoitiin valittujen konseptien taloudellista kannattavuutta CDM- tai JI-hankkeissa. Kioton hankemekanismien puitteissa kustannustehokkaimmiksi jätehuoltohankkeiksi osoittautuivat esimerkkilaskelmissa kaatopaikkakaasujen keräys ja soihtupoltto sekä tietyin edellytyksin biokaasun tuotanto ja jätteen käyttö energiantuotannossa. Biokaasun tuotanto maatalouden jätteistä ja lietteistä tai muista biohajoavista lietteistä on CDM- ja JI-hankkeissa yleensä taloudellisesti ja teknisesti parempi vaihtoehto kuin biokaasun tuotanto lajitellusta yhdyskuntajätteestä. Päästövähennyksistä saatavan hyvityksen ja lyhyen, nykyisen Kioton kauden kestäväksi oletetun hyvityskauden takia oli taloudellisesti edullisinta tuottaa nopeasti suuri päästövähennys pienellä investoinnilla. Tässä suhteessa CDM- ja JI-hankkeet poikkeavat muista jätehuoltohankkeista, joissa kaatopaikkakaasun energiahyödyntäminen ja jätteen energiakäyttö usein arvioidaan kaatopaikkakaasun soihtupolttoa kustannustehokkaammiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismenetelmiksi. Tutkimuksessa jätteenkäsittelykonsepteja tarkasteltiin erillisinä kokonaisuuksina. Käytännön hankkeissa lähtöoletukset, tarkasteltava jätehuollon kokonaisuus, syntyvän energian tai tuotteiden hyödyntämismahdollisuudet ym. seikat vaikuttavat merkittävästi tulokseksi saatavaan kasvihuonekaasujen vähentämistehokkuuteen. Tämä ilmeni mm. materiaalihyödyntämisen esimerkkitarkasteluissa, joissa kierrätetystä materiaalista valmistetun tuotteen kasvihuonekaasupäästöjä verrattiin vastaavan neitseellisestä materiaalista valmistetun tuotteen elinkaaren aikaisiin päästöihin. Tuloksiin vaikuttavat mm. vertailukohteena käytetty tuote, jätemateriaalin käsittelytapa ja lopputuotteen kohtalo käytön jälkeen. Esimerkiksi tapauksessa, jossa jätemuovista valmistetun profiilin oletettiin korvaavan kyllästetystä puusta valmistettua tuotetta, prosessointi muoviprofiiliksi vähensi kasvihuonekaasupäästöjä vain tietyin edellytyksin. Tulokset olisivat kuitenkin erilaisia, jos vertailukohteena olisi ollut fossiilisperäinen tuote.