Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden soveltamisen ajurit ja esteet asuinalueilla: systeeminen näkökulma

Asuminen on yksi merkittävä energiankuluttaja. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan toimia sekä asumisen energiankulutuksen pienentämiseksi että jäljelle jäävän energiantarpeen tuottamiseksi uusiutuvalla energialla. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden soveltamiseen liittyy kuitenkin yrittäjyyteen, tiedon tuotantoon ja levitykseen, valintojen ohjaukseen, markkinoiden muodostamiseen, resursseihin ja arvostukseen liittyviä esteitä. Tässä kirjoituksessa eritellään näitä ja ehdotetaan muutospolkuja, joiden avulla esteet voidaan ylittää. Vallalla oleva järjestelmä on jatkuvassa muutoksessa, mutta se pyrkii pysymään rakenteiltaan samanlaisena ja muutokset ovat vain osittaisia ja vähäisiä. Jotta systeeminen, radikaali muutos voisi tapahtua, toimintaympäristöstä tulee tulla painetta muuttaa vallalla olevaa järjestelmää. Samanaikaisesti on kokeiltava uusia ratkaisuja, joilla voidaan vastata tähän paineeseen. Toimintaympäristön paineella ja uusien ratkaisuiden kokeilujen esiin nostamilla mahdollisuuksilla voidaan edistää vallalla olevan järjestelmän rakenteen ja toiminnan muuttumista. Suomessa on selkeä toimintaympäristön paine (EU- ja kansalliset ilmasto- ja energiatavoitteet) sekä uusien ratkaisuiden kokeiluja. Systeemistä muutosta ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Tässä tutkimuksessa on haettu niitä kriittisiä pisteitä, joiden yhteydessä olevaa toimintaa ja mahdollisuuksia parantamalla voitaisiin edistää muutosta systeemisenä kokonaisuutena. Tulokset perustuvat kolmeen suomalaisen asuinalueen suunnittelu- ja toteutusprosessin tarkasteluun, asiantuntijahaastatteluihin, kirjallisuuteen, kansainväliseen innovaatiojärjestelmien vertailuun, laajaan puhelinkyselyyn ja tuloksia esittelevässä keskustelutilaisuudessa koottuun palautteeseen. Hankkeen tuloksena esitetään kuusi muutospolkua, jotka vaativat kehittämistoimenpiteitä: 1) Koulutus ja tiedotus, 2) Asenteet, 3) Palveluliiketoiminta, 4) Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö, 5) Politiikan sektoreiden integrointi ja 6) Kokonaisuuden hallinta. Systeemisestä näkökulmasta katsottuna ei riitä että tehdään vain osia kokonaisuudesta. On nähtävä yhteinen selkeä suunta, johon järjestelmän kehitystä suunnataan koko järjestelmän tasolla. Kokonaisuuden hallinta on nähtävä sekä yksittäisten alueiden hallintana kuntien sisällä että valtakunnan politiikan tasolla. Esitetyt muutospolut toimivat siis yhdessä toisiaan tukien; yksittäisillä muutospoluilla ei yksinään saada muutosta aikaan. Esimerkiksi koulutusta kehittämällä voidaan lisätä ihmisten tietoa ja ymmärrystä sekä sitä kautta myös muuttaa asenteita, jolloin ihmiset, mukaan lukien kuluttajat ja muut asiantuntijat, tulevat tietoisiksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden mahdollisuuksista. Erityisesti kuluttajien tietoisuus luo pohjaa markkinoiden avautumiselle ja palveluliiketoiminnan kehittymisen edellytyksille. Yksittäiset toimintatavat, kuten kumppanuuskaavoitus ja tontinluovutusehdot, eivät yksinään pysty muuttamaan järjestelmää uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta suosivaksi. Jos esimerkiksi ei ole palveluliiketoimintaa, niin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden järjestelmää ei saada toimimaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.