Värin- ja laadunhallinta

Hannele Antikainen; Juha Sivonen; Tapio Leppänen

Värin- ja laadunhallinta

Hannele Antikainen, Juha Sivonen, Tapio Leppänen

Research output: Book/Report › Report

Abstract

Värinhallintajärjestelmällä tarkoitetaan sovellusohjelmaa,jossa sovelletaan laiteriippumatonta väriavaruutta, syöttö- ja tulostuslaitteiden profiileja sekä värilaskinta. Värinhallinnalla pyritään tekemään värien toistuvuus odotetun mukaiseksi prosessin eri vaiheissa. Värinhallinnan avulla voidaan prosessin läpimenoaikoja ja kustannuksia pienentää. Värinhallinnan ehkä tärkeimpiä ominaisuuksia on laitteiden välinen tarkempi ja johdonmukaisempi reproduktio, laitteen värintoiston simulointi toisella laitteella (esim. näytön käyttö vedostimena), toistoavaruuden ennakointi (tiedetään etukäteen toistumattomat värit ja millä ne on korvattava) sekä syöttölaitteen värintoiston sisällyttäminen kuvatiedostoon (ICC-profiilit). Tarve nykyisille värinhallintaratkaisuille syntyi, kun värikuvakäsittelyssä siirryttiin suljettuun värinsäätöön perustuvista järjestelmistä avoimeen ympäristöön. Aiemmin ei avoimia värinhallintaratkaisuja tarvittu, koska kaikki kuvankäsittely tapahtui alusta loppuun samassa järjestelmässä. Merkittävä askel avoimelle värinhallinnalle oli ICC:n eli International Color Consortiumin perustaminen 1993. ICC on värinhallinnan kansainväliseen standardointiin keskittynyt elin. Sen perustivat saksalainen graafisen alan tutkimuslaitos FOGRA sekä joukko tunnettuja graafisen alan yrityksiä. ICC:n tavoitteena on kehittää järjestelmäriippumaton standardi, joka sallisi väriprofiilien käyttämisen hajautetuissa järjestelmissä. ICC:n laatima suositus saavutti nopeasti standardin aseman. ICC-pohjaisen värinhallinnan soveltaminen on edelleen alkuvaiheessa. Yksi lukuisista syistä on se, ettei ICC-suosituksen perusajatus avoimuudesta toimi. Yhdellä värinhallintajärjestelmällä luotua profiilia ei välttämättä pystykään käyttämään toisessa värinhallintajärjestelmässä. Tämä johtuu siitä, että järjestelmävalmistajien profiileissa on tietoa, jota voidaan lukea vain tietyllä värinhallintajärjestelmällä. Kun tällaista profiilia käytetään toisessa värinhallintajärjestelmässä, kestää profiilin käsittely kauemmin ja tuloksena voi olla huonompi laatu kuin ensisijaisella värihallintajärjestelmällä. Värinhallinnan soveltamisella on toki muitakin esteitä. Se vaatii perehtymistä värinhallinnan tekniikkaan ja sekä myös syvällistä tietoa prosessista, johon värinhallintaa aiotaan soveltaa. Värinhallinta kuitenkin lupaa monia etuja, kuten vedostamisen vähenemistä, parempaa ja ennustettavampaa laatua sekä nopeampaa ja automaattisempaa tuotantoa. Tämän vuoksi kannattaa selvittää perusteellisesti, onko värinhallinnasta hyötyä omassa tuotannossa. Värinhallinnan perusteet -niminen GT-raportti ilmestyi kaksi vuotta sitten (n:o 2, 1997, http:// www.vtt.fi/tte/GT/, pääsy vain GT-palvelun tilaajilla). Raportissa on käyty läpi värinhallintajärjestelmien perusasiat sekä laitteiden profilointia. Asiat ovat edelleen varsin ajankohtaisia eikä niitä siksi olla toistettu tässä raportissa. Tosin kaikkea päällekkäisyyttä edellisen värinhallintaraportin kanssa ei olla pyritty välttämään. Tämän raportin pääpaino on värinhallinnan tämän hetkisessä tilassa sekä sen kehityksessä. Raportissa kerrataan aluksi värinhallinnan peruskäsitteitä sekä soveltamista ja edetään tarkastelemaan värinhallintaohjelmistojaja työkaluja. Lopuksi tarkastellaan värinhallintaan liittyviä ongelma-alueita ja esitetään yhteenveto värinhallinnan käytännön tilanteeseen Suomessa. Tätä varten tehtiin pienimuotoinen kysely, johon osallistui painoalan yrityksiä eri puolilta Suomea.

Original language	Finnish
Place of Publication	Espoo
Publisher	VTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages	29
Publication status	Published - 1999
MoE publication type	D4 Published development or research report or study

Publication series

Series	GT-raportti
Number	3/1999
ISSN	1456-1689

Cite this

@book{0af653d438e04074a84416e2bb077a90,

title = "V{\"a}rin- ja laadunhallinta",

abstract = "V{\"a}rinhallintaj{\"a}rjestelm{\"a}ll{\"a} tarkoitetaan sovellusohjelmaa,jossa sovelletaan laiteriippumatonta v{\"a}riavaruutta, sy{\"o}tt{\"o}- ja tulostuslaitteiden profiileja sek{\"a} v{\"a}rilaskinta. V{\"a}rinhallinnalla pyrit{\"a}{\"a}n tekem{\"a}{\"a}n v{\"a}rien toistuvuus odotetun mukaiseksi prosessin eri vaiheissa. V{\"a}rinhallinnan avulla voidaan prosessin l{\"a}pimenoaikoja ja kustannuksia pienent{\"a}{\"a}. V{\"a}rinhallinnan ehk{\"a} t{\"a}rkeimpi{\"a} ominaisuuksia on laitteiden v{\"a}linen tarkempi ja johdonmukaisempi reproduktio, laitteen v{\"a}rintoiston simulointi toisella laitteella (esim. n{\"a}yt{\"o}n k{\"a}ytt{\"o} vedostimena), toistoavaruuden ennakointi (tiedet{\"a}{\"a}n etuk{\"a}teen toistumattomat v{\"a}rit ja mill{\"a} ne on korvattava) sek{\"a} sy{\"o}tt{\"o}laitteen v{\"a}rintoiston sis{\"a}llytt{\"a}minen kuvatiedostoon (ICC-profiilit). Tarve nykyisille v{\"a}rinhallintaratkaisuille syntyi, kun v{\"a}rikuvak{\"a}sittelyss{\"a} siirryttiin suljettuun v{\"a}rins{\"a}{\"a}t{\"o}{\"o}n perustuvista j{\"a}rjestelmist{\"a} avoimeen ymp{\"a}rist{\"o}{\"o}n. Aiemmin ei avoimia v{\"a}rinhallintaratkaisuja tarvittu, koska kaikki kuvank{\"a}sittely tapahtui alusta loppuun samassa j{\"a}rjestelm{\"a}ss{\"a}. Merkitt{\"a}v{\"a} askel avoimelle v{\"a}rinhallinnalle oli ICC:n eli International Color Consortiumin perustaminen 1993. ICC on v{\"a}rinhallinnan kansainv{\"a}liseen standardointiin keskittynyt elin. Sen perustivat saksalainen graafisen alan tutkimuslaitos FOGRA sek{\"a} joukko tunnettuja graafisen alan yrityksi{\"a}. ICC:n tavoitteena on kehitt{\"a}{\"a} j{\"a}rjestelm{\"a}riippumaton standardi, joka sallisi v{\"a}riprofiilien k{\"a}ytt{\"a}misen hajautetuissa j{\"a}rjestelmiss{\"a}. ICC:n laatima suositus saavutti nopeasti standardin aseman. ICC-pohjaisen v{\"a}rinhallinnan soveltaminen on edelleen alkuvaiheessa. Yksi lukuisista syist{\"a} on se, ettei ICC-suosituksen perusajatus avoimuudesta toimi. Yhdell{\"a} v{\"a}rinhallintaj{\"a}rjestelm{\"a}ll{\"a} luotua profiilia ei v{\"a}ltt{\"a}m{\"a}tt{\"a} pystyk{\"a}{\"a}n k{\"a}ytt{\"a}m{\"a}{\"a}n toisessa v{\"a}rinhallintaj{\"a}rjestelm{\"a}ss{\"a}. T{\"a}m{\"a} johtuu siit{\"a}, ett{\"a} j{\"a}rjestelm{\"a}valmistajien profiileissa on tietoa, jota voidaan lukea vain tietyll{\"a} v{\"a}rinhallintaj{\"a}rjestelm{\"a}ll{\"a}. Kun t{\"a}llaista profiilia k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n toisessa v{\"a}rinhallintaj{\"a}rjestelm{\"a}ss{\"a}, kest{\"a}{\"a} profiilin k{\"a}sittely kauemmin ja tuloksena voi olla huonompi laatu kuin ensisijaisella v{\"a}rihallintaj{\"a}rjestelm{\"a}ll{\"a}. V{\"a}rinhallinnan soveltamisella on toki muitakin esteit{\"a}. Se vaatii perehtymist{\"a} v{\"a}rinhallinnan tekniikkaan ja sek{\"a} my{\"o}s syv{\"a}llist{\"a} tietoa prosessista, johon v{\"a}rinhallintaa aiotaan soveltaa. V{\"a}rinhallinta kuitenkin lupaa monia etuja, kuten vedostamisen v{\"a}henemist{\"a}, parempaa ja ennustettavampaa laatua sek{\"a} nopeampaa ja automaattisempaa tuotantoa. T{\"a}m{\"a}n vuoksi kannattaa selvitt{\"a}{\"a} perusteellisesti, onko v{\"a}rinhallinnasta hy{\"o}ty{\"a} omassa tuotannossa. V{\"a}rinhallinnan perusteet -niminen GT-raportti ilmestyi kaksi vuotta sitten (n:o 2, 1997, http:// www.vtt.fi/tte/GT/, p{\"a}{\"a}sy vain GT-palvelun tilaajilla). Raportissa on k{\"a}yty l{\"a}pi v{\"a}rinhallintaj{\"a}rjestelmien perusasiat sek{\"a} laitteiden profilointia. Asiat ovat edelleen varsin ajankohtaisia eik{\"a} niit{\"a} siksi olla toistettu t{\"a}ss{\"a} raportissa. Tosin kaikkea p{\"a}{\"a}llekk{\"a}isyytt{\"a} edellisen v{\"a}rinhallintaraportin kanssa ei olla pyritty v{\"a}ltt{\"a}m{\"a}{\"a}n. T{\"a}m{\"a}n raportin p{\"a}{\"a}paino on v{\"a}rinhallinnan t{\"a}m{\"a}n hetkisess{\"a} tilassa sek{\"a} sen kehityksess{\"a}. Raportissa kerrataan aluksi v{\"a}rinhallinnan perusk{\"a}sitteit{\"a} sek{\"a} soveltamista ja edet{\"a}{\"a}n tarkastelemaan v{\"a}rinhallintaohjelmistojaja ty{\"o}kaluja. Lopuksi tarkastellaan v{\"a}rinhallintaan liittyvi{\"a} ongelma-alueita ja esitet{\"a}{\"a}n yhteenveto v{\"a}rinhallinnan k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n tilanteeseen Suomessa. T{\"a}t{\"a} varten tehtiin pienimuotoinen kysely, johon osallistui painoalan yrityksi{\"a} eri puolilta Suomea.",

author = "Hannele Antikainen and Juha Sivonen and Tapio Lepp{\"a}nen",

year = "1999",

language = "Finnish",

series = "GT-raportti",

publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",

number = "3/1999",

address = "Finland",

}

TY - BOOK

T1 - Värin- ja laadunhallinta

AU - Antikainen, Hannele

AU - Sivonen, Juha

AU - Leppänen, Tapio

PY - 1999

Y1 - 1999

N2 - Värinhallintajärjestelmällä tarkoitetaan sovellusohjelmaa,jossa sovelletaan laiteriippumatonta väriavaruutta, syöttö- ja tulostuslaitteiden profiileja sekä värilaskinta. Värinhallinnalla pyritään tekemään värien toistuvuus odotetun mukaiseksi prosessin eri vaiheissa. Värinhallinnan avulla voidaan prosessin läpimenoaikoja ja kustannuksia pienentää. Värinhallinnan ehkä tärkeimpiä ominaisuuksia on laitteiden välinen tarkempi ja johdonmukaisempi reproduktio, laitteen värintoiston simulointi toisella laitteella (esim. näytön käyttö vedostimena), toistoavaruuden ennakointi (tiedetään etukäteen toistumattomat värit ja millä ne on korvattava) sekä syöttölaitteen värintoiston sisällyttäminen kuvatiedostoon (ICC-profiilit). Tarve nykyisille värinhallintaratkaisuille syntyi, kun värikuvakäsittelyssä siirryttiin suljettuun värinsäätöön perustuvista järjestelmistä avoimeen ympäristöön. Aiemmin ei avoimia värinhallintaratkaisuja tarvittu, koska kaikki kuvankäsittely tapahtui alusta loppuun samassa järjestelmässä. Merkittävä askel avoimelle värinhallinnalle oli ICC:n eli International Color Consortiumin perustaminen 1993. ICC on värinhallinnan kansainväliseen standardointiin keskittynyt elin. Sen perustivat saksalainen graafisen alan tutkimuslaitos FOGRA sekä joukko tunnettuja graafisen alan yrityksiä. ICC:n tavoitteena on kehittää järjestelmäriippumaton standardi, joka sallisi väriprofiilien käyttämisen hajautetuissa järjestelmissä. ICC:n laatima suositus saavutti nopeasti standardin aseman. ICC-pohjaisen värinhallinnan soveltaminen on edelleen alkuvaiheessa. Yksi lukuisista syistä on se, ettei ICC-suosituksen perusajatus avoimuudesta toimi. Yhdellä värinhallintajärjestelmällä luotua profiilia ei välttämättä pystykään käyttämään toisessa värinhallintajärjestelmässä. Tämä johtuu siitä, että järjestelmävalmistajien profiileissa on tietoa, jota voidaan lukea vain tietyllä värinhallintajärjestelmällä. Kun tällaista profiilia käytetään toisessa värinhallintajärjestelmässä, kestää profiilin käsittely kauemmin ja tuloksena voi olla huonompi laatu kuin ensisijaisella värihallintajärjestelmällä. Värinhallinnan soveltamisella on toki muitakin esteitä. Se vaatii perehtymistä värinhallinnan tekniikkaan ja sekä myös syvällistä tietoa prosessista, johon värinhallintaa aiotaan soveltaa. Värinhallinta kuitenkin lupaa monia etuja, kuten vedostamisen vähenemistä, parempaa ja ennustettavampaa laatua sekä nopeampaa ja automaattisempaa tuotantoa. Tämän vuoksi kannattaa selvittää perusteellisesti, onko värinhallinnasta hyötyä omassa tuotannossa. Värinhallinnan perusteet -niminen GT-raportti ilmestyi kaksi vuotta sitten (n:o 2, 1997, http:// www.vtt.fi/tte/GT/, pääsy vain GT-palvelun tilaajilla). Raportissa on käyty läpi värinhallintajärjestelmien perusasiat sekä laitteiden profilointia. Asiat ovat edelleen varsin ajankohtaisia eikä niitä siksi olla toistettu tässä raportissa. Tosin kaikkea päällekkäisyyttä edellisen värinhallintaraportin kanssa ei olla pyritty välttämään. Tämän raportin pääpaino on värinhallinnan tämän hetkisessä tilassa sekä sen kehityksessä. Raportissa kerrataan aluksi värinhallinnan peruskäsitteitä sekä soveltamista ja edetään tarkastelemaan värinhallintaohjelmistojaja työkaluja. Lopuksi tarkastellaan värinhallintaan liittyviä ongelma-alueita ja esitetään yhteenveto värinhallinnan käytännön tilanteeseen Suomessa. Tätä varten tehtiin pienimuotoinen kysely, johon osallistui painoalan yrityksiä eri puolilta Suomea.

AB - Värinhallintajärjestelmällä tarkoitetaan sovellusohjelmaa,jossa sovelletaan laiteriippumatonta väriavaruutta, syöttö- ja tulostuslaitteiden profiileja sekä värilaskinta. Värinhallinnalla pyritään tekemään värien toistuvuus odotetun mukaiseksi prosessin eri vaiheissa. Värinhallinnan avulla voidaan prosessin läpimenoaikoja ja kustannuksia pienentää. Värinhallinnan ehkä tärkeimpiä ominaisuuksia on laitteiden välinen tarkempi ja johdonmukaisempi reproduktio, laitteen värintoiston simulointi toisella laitteella (esim. näytön käyttö vedostimena), toistoavaruuden ennakointi (tiedetään etukäteen toistumattomat värit ja millä ne on korvattava) sekä syöttölaitteen värintoiston sisällyttäminen kuvatiedostoon (ICC-profiilit). Tarve nykyisille värinhallintaratkaisuille syntyi, kun värikuvakäsittelyssä siirryttiin suljettuun värinsäätöön perustuvista järjestelmistä avoimeen ympäristöön. Aiemmin ei avoimia värinhallintaratkaisuja tarvittu, koska kaikki kuvankäsittely tapahtui alusta loppuun samassa järjestelmässä. Merkittävä askel avoimelle värinhallinnalle oli ICC:n eli International Color Consortiumin perustaminen 1993. ICC on värinhallinnan kansainväliseen standardointiin keskittynyt elin. Sen perustivat saksalainen graafisen alan tutkimuslaitos FOGRA sekä joukko tunnettuja graafisen alan yrityksiä. ICC:n tavoitteena on kehittää järjestelmäriippumaton standardi, joka sallisi väriprofiilien käyttämisen hajautetuissa järjestelmissä. ICC:n laatima suositus saavutti nopeasti standardin aseman. ICC-pohjaisen värinhallinnan soveltaminen on edelleen alkuvaiheessa. Yksi lukuisista syistä on se, ettei ICC-suosituksen perusajatus avoimuudesta toimi. Yhdellä värinhallintajärjestelmällä luotua profiilia ei välttämättä pystykään käyttämään toisessa värinhallintajärjestelmässä. Tämä johtuu siitä, että järjestelmävalmistajien profiileissa on tietoa, jota voidaan lukea vain tietyllä värinhallintajärjestelmällä. Kun tällaista profiilia käytetään toisessa värinhallintajärjestelmässä, kestää profiilin käsittely kauemmin ja tuloksena voi olla huonompi laatu kuin ensisijaisella värihallintajärjestelmällä. Värinhallinnan soveltamisella on toki muitakin esteitä. Se vaatii perehtymistä värinhallinnan tekniikkaan ja sekä myös syvällistä tietoa prosessista, johon värinhallintaa aiotaan soveltaa. Värinhallinta kuitenkin lupaa monia etuja, kuten vedostamisen vähenemistä, parempaa ja ennustettavampaa laatua sekä nopeampaa ja automaattisempaa tuotantoa. Tämän vuoksi kannattaa selvittää perusteellisesti, onko värinhallinnasta hyötyä omassa tuotannossa. Värinhallinnan perusteet -niminen GT-raportti ilmestyi kaksi vuotta sitten (n:o 2, 1997, http:// www.vtt.fi/tte/GT/, pääsy vain GT-palvelun tilaajilla). Raportissa on käyty läpi värinhallintajärjestelmien perusasiat sekä laitteiden profilointia. Asiat ovat edelleen varsin ajankohtaisia eikä niitä siksi olla toistettu tässä raportissa. Tosin kaikkea päällekkäisyyttä edellisen värinhallintaraportin kanssa ei olla pyritty välttämään. Tämän raportin pääpaino on värinhallinnan tämän hetkisessä tilassa sekä sen kehityksessä. Raportissa kerrataan aluksi värinhallinnan peruskäsitteitä sekä soveltamista ja edetään tarkastelemaan värinhallintaohjelmistojaja työkaluja. Lopuksi tarkastellaan värinhallintaan liittyviä ongelma-alueita ja esitetään yhteenveto värinhallinnan käytännön tilanteeseen Suomessa. Tätä varten tehtiin pienimuotoinen kysely, johon osallistui painoalan yrityksiä eri puolilta Suomea.

M3 - Report

T3 - GT-raportti

BT - Värin- ja laadunhallinta

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -