Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi

Markku Juvankoski, Hannu Viitanen

    Research output: Book/ReportReport

    Abstract

    Tutkimuksessa tarkastellaan puupaalujen lahoamista aiheuttavia tekijöitä, osittain lahonneiden puupaalujen kunnon ja kantokyvyn määrittämistä sekä mahdollisia menetelmiä käynnissä olevan lahoamisen hidastamiseksi. Vaikka julkaisussa keskitytään pääasiassa puupaalujen kunnon ja kantokyvyn määrittämiseen, koskevat puupaalujen lahoamista, kunnon selvittämistä ja lahoamisen hidastamista ja säilymisen edistämistä käsittelevät kappaleet yhtä lailla puuperustuksissa käytettyjä puuarinoita. Puupaalut on aina pyritty sijoittamaan siten, että niiden katkaisutaso on reilusti alimman pohja- tai orsiveden pinnan alapuolella. Etenkin tiheästi rakennetuilla alueilla monet syyt kuitenkin aiheuttavat vedenpinnan laskua ja puupaalujen yläpäät ovat jääneet tai jäämässä vedenpinnan yläpuolelle. Puupaalujen joutuminen kosketuksiin ilman hapen kanssa yhdessä saastumisen aiheuttaman maan ja veden yleisen ravinnepitoisuuden lisääntymisen ja kellaritilojen lisääntyvän lämmittämisen myötä edistää puun biologista vaurioitumista aiheuttavien eliöiden kasvua. Luotettavasti puupaalujen kuntoa ja lahoisuutta voidaan tällä hetkellä arvioida ainoastaan paaluista otettujen näytteiden perusteella. Puumateriaalin luontaisen vaihtelun ja perustuksissa itsessään esiintyvien vaihteluiden (katkaisutason, ympärysmateriaalin jne.) takia kohteen perustusten kunnon luotettava selvittäminen edellyttää yleensä monia koekuoppia ja paljon puunäytteitä. Puupaalujen kantokyvyn arvioimiseksi tehtyjä täysmittakaavaisia paalun osan puristuskokeita ja mikroskopoimalla tehtyjä lahoisuusanalyysejä voidaan vähentää arvioimalla paalumateriaalin lujuus tässä tutkimuksessa saatujen paalumateriaalin lujuuden ja helposti mitattavissa olevien suureiden, vesipitoisuuden ja tiheyden vuorosuhteiden avulla. Ainettarikkomattomat menetelmät soveltuvat toistaiseksi huonosti puupaalujen lahon etsimiseen ja kunnon ja kantokyvyn määrittämiseen maastossa. Puupaaluissa jo alkanutta lahoamista on vaikea pysäyttää kokonaan. Lahoamisprosessin hidastamiseen on kuitenkin olemassa eri menetelmiä. Jälkisuojausaineilla ja kemikaaleilla saavutettava lahoamisen hidastuminen on yleensä väliaikaista ja puupaalujen käsittely on uudistettava tietyn ajan kuluttua. Peruskorjattavissa kohteissa ei puupaalujen pelkän rakenteellisen kantokyvyn varmistaminen aina riitä. Viimeisessä kappaleessa on tarkasteltu puupaalun pituuden määrittämistä paalun geoteknisen kantokyvyn arvioimisen helpottamiseksi.
    Original languageFinnish
    Place of PublicationEspoo
    PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
    Number of pages172
    ISBN (Print)951-38-3401-8
    Publication statusPublished - 1989
    MoE publication typeNot Eligible

    Publication series

    SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
    Number968
    ISSN0358-5085

    Fingerprint

    Anadelphia

    Keywords

    • construction
    • foundations
    • bearing capacity
    • pile structures
    • pile foundations
    • wooden structures
    • water level
    • timber
    • decay
    • estimating

    Cite this

    Juvankoski, M., & Viitanen, H. (1989). Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 968
    Juvankoski, Markku ; Viitanen, Hannu. / Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 172 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 968).
    @book{a6dd0fc35b1d4aec9528add092528eb6,
    title = "Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi",
    abstract = "Tutkimuksessa tarkastellaan puupaalujen lahoamista aiheuttavia tekij{\"o}it{\"a}, osittain lahonneiden puupaalujen kunnon ja kantokyvyn m{\"a}{\"a}ritt{\"a}mist{\"a} sek{\"a} mahdollisia menetelmi{\"a} k{\"a}ynniss{\"a} olevan lahoamisen hidastamiseksi. Vaikka julkaisussa keskityt{\"a}{\"a}n p{\"a}{\"a}asiassa puupaalujen kunnon ja kantokyvyn m{\"a}{\"a}ritt{\"a}miseen, koskevat puupaalujen lahoamista, kunnon selvitt{\"a}mist{\"a} ja lahoamisen hidastamista ja s{\"a}ilymisen edist{\"a}mist{\"a} k{\"a}sittelev{\"a}t kappaleet yht{\"a} lailla puuperustuksissa k{\"a}ytettyj{\"a} puuarinoita. Puupaalut on aina pyritty sijoittamaan siten, ett{\"a} niiden katkaisutaso on reilusti alimman pohja- tai orsiveden pinnan alapuolella. Etenkin tihe{\"a}sti rakennetuilla alueilla monet syyt kuitenkin aiheuttavat vedenpinnan laskua ja puupaalujen yl{\"a}p{\"a}{\"a}t ovat j{\"a}{\"a}neet tai j{\"a}{\"a}m{\"a}ss{\"a} vedenpinnan yl{\"a}puolelle. Puupaalujen joutuminen kosketuksiin ilman hapen kanssa yhdess{\"a} saastumisen aiheuttaman maan ja veden yleisen ravinnepitoisuuden lis{\"a}{\"a}ntymisen ja kellaritilojen lis{\"a}{\"a}ntyv{\"a}n l{\"a}mmitt{\"a}misen my{\"o}t{\"a} edist{\"a}{\"a} puun biologista vaurioitumista aiheuttavien eli{\"o}iden kasvua. Luotettavasti puupaalujen kuntoa ja lahoisuutta voidaan t{\"a}ll{\"a} hetkell{\"a} arvioida ainoastaan paaluista otettujen n{\"a}ytteiden perusteella. Puumateriaalin luontaisen vaihtelun ja perustuksissa itsess{\"a}{\"a}n esiintyvien vaihteluiden (katkaisutason, ymp{\"a}rysmateriaalin jne.) takia kohteen perustusten kunnon luotettava selvitt{\"a}minen edellytt{\"a}{\"a} yleens{\"a} monia koekuoppia ja paljon puun{\"a}ytteit{\"a}. Puupaalujen kantokyvyn arvioimiseksi tehtyj{\"a} t{\"a}ysmittakaavaisia paalun osan puristuskokeita ja mikroskopoimalla tehtyj{\"a} lahoisuusanalyysej{\"a} voidaan v{\"a}hent{\"a}{\"a} arvioimalla paalumateriaalin lujuus t{\"a}ss{\"a} tutkimuksessa saatujen paalumateriaalin lujuuden ja helposti mitattavissa olevien suureiden, vesipitoisuuden ja tiheyden vuorosuhteiden avulla. Ainettarikkomattomat menetelm{\"a}t soveltuvat toistaiseksi huonosti puupaalujen lahon etsimiseen ja kunnon ja kantokyvyn m{\"a}{\"a}ritt{\"a}miseen maastossa. Puupaaluissa jo alkanutta lahoamista on vaikea pys{\"a}ytt{\"a}{\"a} kokonaan. Lahoamisprosessin hidastamiseen on kuitenkin olemassa eri menetelmi{\"a}. J{\"a}lkisuojausaineilla ja kemikaaleilla saavutettava lahoamisen hidastuminen on yleens{\"a} v{\"a}liaikaista ja puupaalujen k{\"a}sittely on uudistettava tietyn ajan kuluttua. Peruskorjattavissa kohteissa ei puupaalujen pelk{\"a}n rakenteellisen kantokyvyn varmistaminen aina riit{\"a}. Viimeisess{\"a} kappaleessa on tarkasteltu puupaalun pituuden m{\"a}{\"a}ritt{\"a}mist{\"a} paalun geoteknisen kantokyvyn arvioimisen helpottamiseksi.",
    keywords = "construction, foundations, bearing capacity, pile structures, pile foundations, wooden structures, water level, timber, decay, estimating",
    author = "Markku Juvankoski and Hannu Viitanen",
    year = "1989",
    language = "Finnish",
    isbn = "951-38-3401-8",
    series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
    publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
    number = "968",
    address = "Finland",

    }

    Juvankoski, M & Viitanen, H 1989, Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 968, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

    Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi. / Juvankoski, Markku; Viitanen, Hannu.

    Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 172 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 968).

    Research output: Book/ReportReport

    TY - BOOK

    T1 - Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi

    AU - Juvankoski, Markku

    AU - Viitanen, Hannu

    PY - 1989

    Y1 - 1989

    N2 - Tutkimuksessa tarkastellaan puupaalujen lahoamista aiheuttavia tekijöitä, osittain lahonneiden puupaalujen kunnon ja kantokyvyn määrittämistä sekä mahdollisia menetelmiä käynnissä olevan lahoamisen hidastamiseksi. Vaikka julkaisussa keskitytään pääasiassa puupaalujen kunnon ja kantokyvyn määrittämiseen, koskevat puupaalujen lahoamista, kunnon selvittämistä ja lahoamisen hidastamista ja säilymisen edistämistä käsittelevät kappaleet yhtä lailla puuperustuksissa käytettyjä puuarinoita. Puupaalut on aina pyritty sijoittamaan siten, että niiden katkaisutaso on reilusti alimman pohja- tai orsiveden pinnan alapuolella. Etenkin tiheästi rakennetuilla alueilla monet syyt kuitenkin aiheuttavat vedenpinnan laskua ja puupaalujen yläpäät ovat jääneet tai jäämässä vedenpinnan yläpuolelle. Puupaalujen joutuminen kosketuksiin ilman hapen kanssa yhdessä saastumisen aiheuttaman maan ja veden yleisen ravinnepitoisuuden lisääntymisen ja kellaritilojen lisääntyvän lämmittämisen myötä edistää puun biologista vaurioitumista aiheuttavien eliöiden kasvua. Luotettavasti puupaalujen kuntoa ja lahoisuutta voidaan tällä hetkellä arvioida ainoastaan paaluista otettujen näytteiden perusteella. Puumateriaalin luontaisen vaihtelun ja perustuksissa itsessään esiintyvien vaihteluiden (katkaisutason, ympärysmateriaalin jne.) takia kohteen perustusten kunnon luotettava selvittäminen edellyttää yleensä monia koekuoppia ja paljon puunäytteitä. Puupaalujen kantokyvyn arvioimiseksi tehtyjä täysmittakaavaisia paalun osan puristuskokeita ja mikroskopoimalla tehtyjä lahoisuusanalyysejä voidaan vähentää arvioimalla paalumateriaalin lujuus tässä tutkimuksessa saatujen paalumateriaalin lujuuden ja helposti mitattavissa olevien suureiden, vesipitoisuuden ja tiheyden vuorosuhteiden avulla. Ainettarikkomattomat menetelmät soveltuvat toistaiseksi huonosti puupaalujen lahon etsimiseen ja kunnon ja kantokyvyn määrittämiseen maastossa. Puupaaluissa jo alkanutta lahoamista on vaikea pysäyttää kokonaan. Lahoamisprosessin hidastamiseen on kuitenkin olemassa eri menetelmiä. Jälkisuojausaineilla ja kemikaaleilla saavutettava lahoamisen hidastuminen on yleensä väliaikaista ja puupaalujen käsittely on uudistettava tietyn ajan kuluttua. Peruskorjattavissa kohteissa ei puupaalujen pelkän rakenteellisen kantokyvyn varmistaminen aina riitä. Viimeisessä kappaleessa on tarkasteltu puupaalun pituuden määrittämistä paalun geoteknisen kantokyvyn arvioimisen helpottamiseksi.

    AB - Tutkimuksessa tarkastellaan puupaalujen lahoamista aiheuttavia tekijöitä, osittain lahonneiden puupaalujen kunnon ja kantokyvyn määrittämistä sekä mahdollisia menetelmiä käynnissä olevan lahoamisen hidastamiseksi. Vaikka julkaisussa keskitytään pääasiassa puupaalujen kunnon ja kantokyvyn määrittämiseen, koskevat puupaalujen lahoamista, kunnon selvittämistä ja lahoamisen hidastamista ja säilymisen edistämistä käsittelevät kappaleet yhtä lailla puuperustuksissa käytettyjä puuarinoita. Puupaalut on aina pyritty sijoittamaan siten, että niiden katkaisutaso on reilusti alimman pohja- tai orsiveden pinnan alapuolella. Etenkin tiheästi rakennetuilla alueilla monet syyt kuitenkin aiheuttavat vedenpinnan laskua ja puupaalujen yläpäät ovat jääneet tai jäämässä vedenpinnan yläpuolelle. Puupaalujen joutuminen kosketuksiin ilman hapen kanssa yhdessä saastumisen aiheuttaman maan ja veden yleisen ravinnepitoisuuden lisääntymisen ja kellaritilojen lisääntyvän lämmittämisen myötä edistää puun biologista vaurioitumista aiheuttavien eliöiden kasvua. Luotettavasti puupaalujen kuntoa ja lahoisuutta voidaan tällä hetkellä arvioida ainoastaan paaluista otettujen näytteiden perusteella. Puumateriaalin luontaisen vaihtelun ja perustuksissa itsessään esiintyvien vaihteluiden (katkaisutason, ympärysmateriaalin jne.) takia kohteen perustusten kunnon luotettava selvittäminen edellyttää yleensä monia koekuoppia ja paljon puunäytteitä. Puupaalujen kantokyvyn arvioimiseksi tehtyjä täysmittakaavaisia paalun osan puristuskokeita ja mikroskopoimalla tehtyjä lahoisuusanalyysejä voidaan vähentää arvioimalla paalumateriaalin lujuus tässä tutkimuksessa saatujen paalumateriaalin lujuuden ja helposti mitattavissa olevien suureiden, vesipitoisuuden ja tiheyden vuorosuhteiden avulla. Ainettarikkomattomat menetelmät soveltuvat toistaiseksi huonosti puupaalujen lahon etsimiseen ja kunnon ja kantokyvyn määrittämiseen maastossa. Puupaaluissa jo alkanutta lahoamista on vaikea pysäyttää kokonaan. Lahoamisprosessin hidastamiseen on kuitenkin olemassa eri menetelmiä. Jälkisuojausaineilla ja kemikaaleilla saavutettava lahoamisen hidastuminen on yleensä väliaikaista ja puupaalujen käsittely on uudistettava tietyn ajan kuluttua. Peruskorjattavissa kohteissa ei puupaalujen pelkän rakenteellisen kantokyvyn varmistaminen aina riitä. Viimeisessä kappaleessa on tarkasteltu puupaalun pituuden määrittämistä paalun geoteknisen kantokyvyn arvioimisen helpottamiseksi.

    KW - construction

    KW - foundations

    KW - bearing capacity

    KW - pile structures

    KW - pile foundations

    KW - wooden structures

    KW - water level

    KW - timber

    KW - decay

    KW - estimating

    M3 - Report

    SN - 951-38-3401-8

    T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

    BT - Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi

    PB - VTT Technical Research Centre of Finland

    CY - Espoo

    ER -

    Juvankoski M, Viitanen H. Vanhojen puupaalujen kunnon ja kantokyvyn arviointi. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 172 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 968).