TY - BOOK
T1 - Varastosäiliöiden pohjien kunnonvalvonta
AU - Lahdenperä, Kari
PY - 1997
Y1 - 1997
N2 - Varastosäiliöiden pohjien kunnonvalvonnassa käytetään eri
menetelmiä. Vuotokenttämenetelmällä voidaan havaita
pistemäisiä jyrkkäreunaisia ala- ja yläpinnan
korroosiokuoppia, joiden syvyys on yli 50 % materiaalin
paksuudesta. Hitaasti syvenevä ohentuma voi jäädä
havaitsematta. Yläpinnan kunto ratkaisee saavutettavan
herkkyyden. Pyörrevirtamenetelmällä voidaan saavuttaa
lähes sama herkkyys. Koska mittaustapa on absoluuttinen,
sillä voidaan havaita myös hitaasti syvenevät
laaja-alaiset ohentumat. Pyörrevirtamenetelmä lienee
herkempi yläpinnan epätasaisuudelle. Pyörrevirta- ja
vuotokenttämenetelmillä saatavat näyttämät ovat
verrannollisia vikojen tilavuuteen ja muotoon. Näillä
menetelmillä ei pystytä arvioimaan löydettävien vikojen
syvyyttä. Myöskään poikkipinnaltaan pieniä vikoja ei
voida havaita, vaikka ne ulottuisivat materiaalin läpi.
Menetelmien etuina ovat suuri nopeus ja yksinkertaisuus.
Ultraäänimenetelmä on ainoa menetelmä, jolla voidaan
määrittää pohjan alapinnalla olevien vikojen syvyys.
Lisäksi sillä voidaan havaita jo vähäisetkin alapinnan
syöpymät, joiden syvyys on alla 10 % pohjan paksuudesta.
Syvyyden määritykseen on parasta käyttää digitaalista
A-näytöllä varustettua ultraäänilaitetta. Alapinnan
korroosion etsintään kannattaa käyttää kulmaluotausta.
Tällöin hitaampaa normaaliluotausta tarvitaan vain
korrodoituneiden alueiden materiaalin paksuuden
määrityksessä. Kulmaluotauksella saavutetaan nopeusetua
vain, mikäli pääosa alapinnasta on hyväkuntoista.
Tutkimuksessa käytettiin pohjien testaukseen sekä
mekanisoitua että käsivaraista ultraääniluotausta. Mikäli
testauspinnan laatu on hyvä, mekanisoitu menetelmä sopii
hyvin luotaukseen. Mikäli testattava materiaali on ohutta
(esim. 7 mm) ja yläpinta on korrodoitunut, testauksen
suoritus tulee vaikeaksi. Ongelmat aiheutuvat
korrodoituneen levyn yläpinnan kuopista saatavista
"geelikaiusta". Tämän takia kulmaluotaus suoritettiin
tällaisissa tapauksissa käsivaraisesti. Käsivarainen
menetelmä on liian hidas pohjan 100-prosenttiseen
testaukseen. Testaus suoritetaan testauslinjoja pitkin.
Näin saadaan kuva siitä, kuinka laajalti alapinta on
korroosion vaurioittamaa.
Tutkimuksessa testattiin ultraäänimenetelmällä kahdeksan
säiliön pohjaa ja kahden säiliön vaippa. Vain yhdestä
säiliöstä löydettiin alapinnan vakavaa korroosiota.
Korroosiovaurio muodostui laajoista tasaisesti
syöpyneistä alueista. Samassa pohjassa oli lisäksi kaksi
korroosion aiheuttamaa reikää. Niiden kohdalla oli
pohjahiekassa pystyssä oleva puutappi. Kahdessa säiliössä
oli särömäisen vian aiheuttama vuoto.
AB - Varastosäiliöiden pohjien kunnonvalvonnassa käytetään eri
menetelmiä. Vuotokenttämenetelmällä voidaan havaita
pistemäisiä jyrkkäreunaisia ala- ja yläpinnan
korroosiokuoppia, joiden syvyys on yli 50 % materiaalin
paksuudesta. Hitaasti syvenevä ohentuma voi jäädä
havaitsematta. Yläpinnan kunto ratkaisee saavutettavan
herkkyyden. Pyörrevirtamenetelmällä voidaan saavuttaa
lähes sama herkkyys. Koska mittaustapa on absoluuttinen,
sillä voidaan havaita myös hitaasti syvenevät
laaja-alaiset ohentumat. Pyörrevirtamenetelmä lienee
herkempi yläpinnan epätasaisuudelle. Pyörrevirta- ja
vuotokenttämenetelmillä saatavat näyttämät ovat
verrannollisia vikojen tilavuuteen ja muotoon. Näillä
menetelmillä ei pystytä arvioimaan löydettävien vikojen
syvyyttä. Myöskään poikkipinnaltaan pieniä vikoja ei
voida havaita, vaikka ne ulottuisivat materiaalin läpi.
Menetelmien etuina ovat suuri nopeus ja yksinkertaisuus.
Ultraäänimenetelmä on ainoa menetelmä, jolla voidaan
määrittää pohjan alapinnalla olevien vikojen syvyys.
Lisäksi sillä voidaan havaita jo vähäisetkin alapinnan
syöpymät, joiden syvyys on alla 10 % pohjan paksuudesta.
Syvyyden määritykseen on parasta käyttää digitaalista
A-näytöllä varustettua ultraäänilaitetta. Alapinnan
korroosion etsintään kannattaa käyttää kulmaluotausta.
Tällöin hitaampaa normaaliluotausta tarvitaan vain
korrodoituneiden alueiden materiaalin paksuuden
määrityksessä. Kulmaluotauksella saavutetaan nopeusetua
vain, mikäli pääosa alapinnasta on hyväkuntoista.
Tutkimuksessa käytettiin pohjien testaukseen sekä
mekanisoitua että käsivaraista ultraääniluotausta. Mikäli
testauspinnan laatu on hyvä, mekanisoitu menetelmä sopii
hyvin luotaukseen. Mikäli testattava materiaali on ohutta
(esim. 7 mm) ja yläpinta on korrodoitunut, testauksen
suoritus tulee vaikeaksi. Ongelmat aiheutuvat
korrodoituneen levyn yläpinnan kuopista saatavista
"geelikaiusta". Tämän takia kulmaluotaus suoritettiin
tällaisissa tapauksissa käsivaraisesti. Käsivarainen
menetelmä on liian hidas pohjan 100-prosenttiseen
testaukseen. Testaus suoritetaan testauslinjoja pitkin.
Näin saadaan kuva siitä, kuinka laajalti alapinta on
korroosion vaurioittamaa.
Tutkimuksessa testattiin ultraäänimenetelmällä kahdeksan
säiliön pohjaa ja kahden säiliön vaippa. Vain yhdestä
säiliöstä löydettiin alapinnan vakavaa korroosiota.
Korroosiovaurio muodostui laajoista tasaisesti
syöpyneistä alueista. Samassa pohjassa oli lisäksi kaksi
korroosion aiheuttamaa reikää. Niiden kohdalla oli
pohjahiekassa pystyssä oleva puutappi. Kahdessa säiliössä
oli särömäisen vian aiheuttama vuoto.
KW - storage tanks
KW - ultrasonic tests
KW - nondestructive tests
KW - corrosion
M3 - Report
SN - 951-38-5144-3
T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
BT - Varastosäiliöiden pohjien kunnonvalvonta
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -