Vesivoima Euroopassa: Ympäristöluokittelun vaikutukset

Pyrittäessä lisäämään uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön määrää EU-tasoisilla säännöillä on käytettävissä sekä välillisiä että välittömiä vaikutuskeinoja. Välittömiä vaikutuskeinoja ovat julkisen vallan asettamat tuki- ja ohjauskeinot uusiutuvien käytön lisäämiseksi. Välillisiä keinoja ovat vihreän sähkön määrittely ja markkinamekanismin kautta tapahtuva vihreän sähkön kysynnän kasvaminen ja hinnan nousu, mikä puolestaan kannustaa rakentamaan uutta vihreää tuotantokapasiteettia. Alle 10 MW:n vesivoimalaitoksissa tuotettavan sähkön osuus EU-maiden sähkön kokonaistuotannosta on tällä hetkellä 1,6 % ja alle 1 MW:n vesivoimaa on 0,4 %. Koko vesivoiman osuus EU-maissa on noin 12 % ja kun mukaan luetaan myös Norja ja Sveitsi noin 16 %. Vesivoiman määrän kaksinkertaistamispotentiaali on olemassa, mutta pienvesivoiman kannattavuus ilman tukea on kyseenalaista. Vesivoiman kustannusrakenteen mukaisesti tuotetun sähkön kustannukset ovat pääasiassa pääomakustannuksia. Käyttökustannusten osuus (ilman veroja) on kymmenesosa tai vähemmän kokonaiskustannuksista. Vastaavasti välittömän tuen pitäisi painottua investointivaiheeseen. Jos vihreän sähkön kysyntä kasvaa virallisen luokittelun tukemana Euroopan sähkömarkkinoilla, niin sähkön hinta todennäköisesti nousee. Pienempi määrä (2-3 %) esimerkiksi vihreäksi määritettyä vesivoimaa ei juuri muuta sähkön keskihintaa, vaikka vihreä hinta olisikin 5-10 % korkeampi. Rahamääränä se olisi EU:ssa yli miljardi markkaa vuodessa. Jos vihreän sähkön osuus on esimerkiksi 20 % ja sen hinta on 5 % muun sähkön hintaa korkeampi, muuttuu sähkön keskihinta 1 %:n verran, ja markkamääräisesti sähkön kustannukset nousevat kymmenisen miljardia markkaa. Riittävän välittömän ja välillisen tuen ohjaaminen vesivoimalle, tuottaisi uudisrakentamisen kautta CO2-vapaata ja uusiutuvaan energiamuotoon perustuvaa sähköä. Tämän hetken sähkömarkkinatilanteessa vesivoiman lisärakentamisen kannattavuus Suomessa on alentunut, mutta sähkön hinnan tasaantuessa Euroopassa kannattavuus paranee. Pitemmällä aikavälillä useat yli 5 MW:n hankkeet tulevat kilpailukykyisiksi ilman välitöntä tukea. Suomen kannalta uusien vesivoimalaitosten investointituen tarpeen yläraja on 5-50 MW siten, että tuki määritetään tarpeen mukaan ottaen huomioon mm. ympäristönäkökohdat ja sähkömarkkinatilanne. Käyttötoiminnan tukeminen voitaisiin rajata pieniin, alle 5 MW:n laitoksiin ja pitemmällä aikavälillä jopa alle 1 MW:n laitoksiin.