Voimalaitosvesien puhdistaminen magneettisella suurgradienttisuodattimella

Magneettinen suurgradienttierotus soveltuu hyvin suodatukseen vaikeissa olosuhteissa, koska se toimii suurissa paineissa ja lämpötiloissa, on täysin automatisoitavissa, eikä järjestelmä sisällä vaihdettavia komponentteja. Suodatinpanoksen puhdistus voidaan suorittaa paikan päällä. Voimalaitosveden puhdistukseen käytettäviä magneettierottimia on valmistettu kaupallisesti jo pitkän aikaa, mutta niiden ongelmana on ollut vaihteleva tehokkuus, etenkin suodatettaessa pieniä hiukkasia. Tämä kirjallisuustutkimus tarkastelee voimalaitosvesien magneettista suodatusta, pääpainoina pienten hiukkasten poisto, sekä ydinvoimalaitosten 60Co:n poisto. Voimalaitosvesien korroosiotuotteet ovat pääasissa ferrimagneettisia, tai joskus paramagneettisia, ja soveltuvat siis suodatettavaksi magneettisesti. Hiukkasten partikkelikoko vaihtelee paljon, mutta on ainakin ydinvoimalaitoksissa yleisesti 0,1-30 µm:a, joskin osa on pienempääkin. Tiedot 60Co:n sitoutumisesta partikkeleihin vaihtelevat paljon. Osa kirjallisuudesta sisaltää tietoa, jonka mukaan suurin osa on sitoutunut partikkeleihin, mutta joidenkin julkaisujen mukaan yli 70 % on liuenneena. Vaatimattomatkin magneettisen vuon tiheydet riittävät suurten ferrimagneettisten hiukkasten poistoon, mutta pienet ja paramagneettiset hiukkaset edellyttävät yli 20 kT:n vuontiheyttä ja suurta vuon gradienttia. Pienten hiukkasten poistotehokkuuden kasvattaminen magneettia kehittämällä ei tunnu kustannussyistä järkevältä. Nykyiset kaupalliset erottimet ovat niin kehittyneitä, ettei niiden edelleenkehittämiseen kannata sijoittaa rahaa. Sitä vastoin kannattaisi tutkia vesikemian vaikutusta suodatukseen, lähinnä menetelmiä, joilla hiukkaskokoa voidaan kasvattaa, ja siten lisätä suodatustehokkuutta.