Yhteistyö yritysturvallisuuden hallinnassa. Tutkimus sisäisen yhteistyön tarpeesta ja roolista suurten organisaatioiden turvallisuustoiminnassa: Dissertation

Organisaatioiden haasteena on erilaisten ihmisiin, ympäristöön ja toimintaan vaikuttavien riskien hallinta. Vaikka organisaation toiminnan luonne ja avainriskit ohjaavat yritysturvallisuuden painopisteiden kohdistumista esimerkiksi työ-, ympäristö- tai tietoturvallisuuteen, on kaikki yritysturvallisuuden osa-alueet hallittava. Suurissa organisaatioissa yritysturvallisuuden koordinointiin ja toteutukseen osallistuu useita eri tahoja niin organisaation sisältä kuin ulkoisista sidosryhmistä. Tässä väitöskirjatyössä tutkitaan yhteistyön tarvetta ja roolia erityisesti suurten organisaatioiden turvallisuustoiminnassa. Yhteistyön tarpeen ja roolin tunnista-misen ohella työn tavoitteena on kehittää yritysturvallisuuden hallinnan yhteistyömalli, joka jäsentää ja kuvaa yritysturvallisuuden hallintaan liittyvien toimintojen yhteyksiä ja toimijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Yhteistyötä tarkastellaan tässä organisaation sisäisten toimijoiden näkökulmasta. Väitöskirjatutkimus muodostuu kolmesta vuosien 2001-2005 aikana toteutetusta osatutkimuksesta. Esitutkimuksessa yritysturvallisuuden hallinnan kehittämistarpeita tutkittiin yliopistojen sisäisille turvallisuusasiantuntijoille suunnatulla avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselyllä (n = 26). Tämän jälkeen keskityttiin tutkimaan yhteistyön toteutumista ja tarvetta kuudessa suuressa yrityksessä. Aineisto kerättiin yritysten turvallisuushenkilöstölle suunnatulla kyselyllä (n = 276) sekä ryhmähaastatteluilla (n = 70). Lisäksi yritysturvallisuuden organisointitapo-ja tarkasteltiin yrityksistä ja yhdestä esitutkimukseen osallistuneesta organisaatiosta kerätyn materiaalin ja tiedon pohjalta. Lisäksi testattiin yritysturvallisuuden eri osa-alueiden välisen yhteistyön lisäämistä riskien arvioinnissa. Lopuksi luotiin malli yhteistyön ja vuorovaikutuksen osuudesta yritysturvallisuuden hallinnassa. Yhteistyömallin pohjalta laadittiin myös itsearviointikehikko. Esitutkimuksessa nousi esiin yhteistyön merkitys yritysturvallisuuden kehittämisessä. Tutkimuksen tuloksena annettiin toimenpide-ehdotus tiedonkulkua, turvallisuustavoitteiden asettamista ja päätöksentekoa tukevasta asiantuntijoiden ja johdon turvallisuusryhmästä sekä työntekijätason turvallisuusasiamiesten verkostosta. Tutkittaessa yhteistyön ja yritysturvallisuuden yhteyttä tarkemmin yhteistyötarpeen havaittiin liittyvän muun muassa ongelmallisiksi koettuihin toimintoihin ja vastuun jakautumiseen. Yhteistyön lisäämistä toivottiin etenkin hätätilanneohjeistukseen ja koulutukseen, riskien arviointiin, vaaroista ilmoittamiseen, siisteydestä ja järjestyksestä huolehtimiseen, onnettomuuksiin varautumiseen ja alihankkijoiden turvallisuustason arvioimiseen. Yhteistyön arvostuksessa ja avoimuudessa nähtiin myös yrityskohtaisia kulttuurisidonnaisia eroja. Tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä työntekijätaso osallistui erityisesti työ-suojelun sekä pelastustoiminnan organisaatioihin. Turvallisuustoimijoiden yhteistyö kohdistui useimmin sisäiseen työturvallisuushenkilöstöön, työterveys-huoltoon, viranomaisiin, sisäiseen pelastushenkilöstöön sekä alihankkijoihin. Aktiivisimmin yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa ryhtyivät linjajohto, käytön-valvojat, ympäristöhenkilöstö, laatujohto sekä kiinteistö-, rikos- ja tietoturvalli-suudesta vastaavat. Yhteistyötä kuvatessaan empiiriseen tutkimukseen osallistu-neet toivat esiin toiminnalliset ryhmät, eri toimintojen välisiä yhteyksiä ylläpitä-vät aktiiviset henkilöt, yhteisen kaikkia koskevan osallistumisen sekä päivittäi-sen työn ohessa tapahtuvan keskustelun. Vaikka yritysturvallisuuden hallinta riippuu aina organisaation toiminnan luon-teesta, toimialasta, verkostoitumisesta, strategiasta ja rakenteesta, voidaan joita-kin keskeisiä toimintoja mallintaa myös yleisellä tasolla. Tässä tutkimuksessa kehitetty malli tarjoaa organisaatiolle keinon edetä kohti aiempaa yhtenäisempää yritysturvallisuuden hallintaa. Yhteistyön hyödyt liittyvät vastuiden ja tehtävien koordinointiin, yhteisen turvallisuuskäsityksen ja tavoitteen muodostamiseen, organisatoriseen oppimiseen, päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun sekä muu-tostilanteiden hallintaan.