Ympäristöalan miniklustereiden rakentaminen ja kehittäminen: InnoEnvi-hanke

Laaja InnoEnvi-hanke - ympäristöalan, sen yritysten ja niiden verkostoitumisen kehittämishanke - oli suunnattu antamaan sysäys ympäristöklusterin muodostumiselle. Kohteena oli eteläisen Suomen alue, missä suuri osa ympäristöalan yrityksistä ja merkittävä osa toimijoista on. Hanke kesti hieman yli puolitoista vuotta. Se alkoi keväällä 2002 ja päättyi vuoden 2004 alussa. InnoEnvi-hankkeen tavoitteena oli eteläisen Suomen alueen yritysten vientitoiminnan edistäminen. Tarkoituksena oli luoda ja käynnistää miniklustereita ja laatia yritys- ja toimijaverkostoille strategioita, liiketoimintakonsepteja ja toimintamalleja, joiden avulla yritykset ja alan toimijat voivat kiinteyttää verkostotoimintaansa ja päästä vientimarkkinoille. Erityisesti painotettiin pk-yritysten roolin kehittämistä. Hankkeen tavoitteena oli edistää yritysten ja alan toimijoiden keskinäistä verkostoitumista sekä luoda puitteet ympäristöklusterin tukiorganisaatiolle. Tavoitteena oli edistää alueen toimijoiden yhteistyötä ja erilaisten alueen seutujen yritysten toimintaedellytyksiä. Kehittämishankkeessa luotiin miniklusterimalli. Malli on arvoverkosto- ja osaamiskeskittymätasoinen rakenne- ja toimintamalli. Miniklusterimalli kuvaa verkostoryhmiä ja useamman tason verkostorakenteita. Miniklusterimallissa miniklustereiden määrittelyn lähtökohtana ovat tuote- ja palveluryhmät sekä markkinat, asiakassegmentit ja asiakasryhmät. Miniklusteri voi toimia yhdellä tai useammalla asiakassegmentillä, jotka voivat olla jopa eri toimialoilla. Miniklusteri on yhteen tai useampaan markkinasegmenttiin tuotteita ja palveluja tuottava verkosto. Miniklusterin ympärille kokoontuu usean alan toimijoita, joiden panosta tarvitaan asiakassegmenteille suunnattujen tuote- ja palvelukokonaisuuksien tuottamiseen, toimittamiseen ja ylläpitoon. Miniklusterilla voi olla myös alueellinen tai kansallinen ulottuvuus ja se voi muodostaa alueellisen osaamis- ja innovaatiokeskittymän. Miniklusterinäkökulma nostaa esiin verkostoitumisen uudet piirteet ja muodostaa uudenlaisen mallin ja perustan hallita monimutkaistuvia verkostosuhteita. Miniklusterissa voi toimia monentasoisia ja monen portaan yrityksiä. Miniklusterissa voi olla kärkiyrityksiä, jotka ovat merkittävässä roolissa miniklusterissa ja suhteessa asiakkaisiin. Mukana voi olla monitasoinen verkosto, jossa voi toimia useita alaverkostoja. Tarkoituksena on, että miniklustereita voidaan rakentaa yritysryhmien ja yritysryppäiden kautta. Miniklusterimalli on verkostotason konsepti talouden tarkastelussa esille nousseeseen klusterimalliin ja sille perustuvaan taloudelliseen päätöksentekoon ja ohjaukseen. Miniklustereiden rakentamis- ja kehittämismalliksi valittiin monissa aikaisemmissa verkostotutkimuksissa kehitetty kehityssyklimenettely. Menetelmä kuvaa vaiheittaista ja systemaattista etenemistä. Menettely sovellettiin ympäristöalan miniklustereiden määrittely-, analyysi- ja kehittämismenetelmäksi. Menetelmässä on viisi perusvaihetta: yhteistoiminnan käynnistäminen ja miniklusterin määrittelyvaihe; analyysivaihe; miniklusterin kehityskohteiden valinta ja täsmennys; miniklusterin kehitystoimien suunnittelu ja kokeilu; sekä miniklusterin vientikonseptin kiteyttäminen ja toteuttaminen. Nopeana erillisvaiheena on erilliskohteiden toteutus heti analyysivaiheen jälkeen. Ympäristöalan miniklustereiden käynnistykseen ja kehittämiseen luotiin toiminta- ja organisaatiomallit. Näitä ovat: yritys- ja toimijahaastattelut, infoseminaarit, johtoryhmät, työryhmät, verkostotapaamiset, kehitysfoorumit ja seminaarit sekä miniklustereiden strategiat ja organisaatio- ja toimintaprosessikuvaukset. Miniklusterimallia ja kehityssyklimenettelyä sovellettiin ja testattiin kuudessa ympäristöalan miniklusterissa. Nämä ovat: energia-ala, jätehuolto, ekologinen ympäristötieto, vesihuolto, kaivannais- ja mineraaliteollisuuden ympäristöhuolto sekä ympäristömittaus. Konkreettinen analyysi- ja kehitystyö tehtiin näissä miniklustereissa. Miniklustereihin valittiin eteläisen Suomen alueelta keskeisiä yrityksiä ja muita alan toimijoita. Miniklustereihin osallistui yhteensä 74 yritystä ja alan toimijaa. Haastatteluiden ja analyysien pohjalta laadittiin miniklustereille strategioita ja kehitysohjelmia, mitkä käsiteltiin ja priorisoitiin miniklusterin yritysten ydinryhmissä. Kehitystoimet ja ratkaisut kohdistuivat markkinointiselvityksiin, yhteisiin vientiponnistuksiin, rahoitushakemusten tekoon, hankesuunnitelmien tekoon ja tuotekehityshankkeiden käynnistämiseen sekä alan koulutustilaisuuksien ja seminaarien järjestämiseen. Tuloksena syntyi miniklustereiden ympärille pysyviä toimintarakenteita ja toimintatapoja, jotka edistävät myös jatkossa yritysten ja alan toimijoiden yhteistyötä. Tämä luo ympäristöklusterin eri alueiden miniklustereille, yrityksille ja alan toimijoille perusmallit, joiden perustalta yhteistyö voi kehittyä jatkossa. Miniklusteritoiminnan tuloksena luotiin miniklustereiden kehityspolkumallit. Nämä mallit ovat: pk-yritysryhmälähtöinen lähestymistapa, virtuaaliverkostolähestymistapa ja tuote- ja palvelulähtöinen lähestymistapa. Kehityspolkumallit on kuvattu viidellä ulottuvuudella ja niiden avulla on arvioitu ympäristöalan miniklustereiden ja yritysryhmien kehitysmahdollisuuksia. Myös käynnistetyt ja kehitetyt kuusi ympäristöalan miniklusteria sijoitettiin kehityspolkumalleihin ja tarkasteltiin niiden ominaispiirteitä.