Ympäristövaikutusten ennakkoarviointi

Toimenpiteiden ympäristövaikutusten ennakkoarviointiin ("environmental impact assessment", "EIA") on kiinnitetty kasvavaa huomiota 1970-luvun alusta lähtien ja sitä pidetään yleisesti tarpeellisena eri maissa. Arvioinnissa käytetyt menettelytavat on kuitenkin todettu vielä puutteellisiksi. Tämä selvitys kuvaa arviointitilannetta eri maissa. Selvityksen tarkoituksena on olla pohjana keskustelulle arvioinnin kehittämisestä Suomessa. Arviointia tapahtuu erilaisissa hallinnollisissa järjestelmissä. Näitä ovat mm. erilliset arviointijärjestelmät (esim. "EIES", "environmental impact statement") maankäytön ym. sunnnittelujärjestelmät ja erilaiset lupajärjestelmät. Toimenpiteet, joiden vaikutusten arviointia pidetään tarpeellisena, määritellään yleensä toiminnan tason (hankkeet, suunnitelmat, ohjelmat, lait), suorittajan (julkinen, yksityinen), laajuuden, vaikutusten, tyypin tai sijainnin perusteella. Arviointi kohdistuu useissa maissa pääasiassa luonnonympäristöön. Myös muuhun fyysiseen ympäristöön kohdistuvia sekä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on arvioitu. Arvioinnin tarpeellisuus määritellään eräissä maissa vaikutusten "merkittävyyden" perusteella. Arviointi kohdistuu usein vain suhteellisen helposti arvioitavissa oleviin välittömiin, paikallisiin ja lyhytaikaisiin vaikutuksiin. Yleensä päähuomio kiinnitetään haitallisiin vaikutuksiin. Arvioinnissa on käytetty yhdyskuntasuunnittelun arviointimenetelmiä ja vaikutusarviointia varten erikseen kehitettyjä menetelmiä. Vastuu arvioinnin suorittamisesta, tarkastuksesta ja kustannuksista vaihtelee eri maissa. Vastuu on yleensä toimenpiteen ehdottajalla (toteuttajalla), julkisella viranomaisella tai erillisellä laitoksella tai jakaantuu näiden kesken. Seurantaa pidetään yleisesti tärkeänä ympäristövaikutusten arvioinnissa, mutta useimmissa maissa se joko on puutteellista tai puuttuu kokonaan. Yleisön osallistumista pidetään tärkeänä osana arviointiprosessia. Osallistuminen tapahtuu yleisimmin tiedottamisen, julkisten keskustelujen ja kuulustelujen sekä valitusmahdollisuuden kautta. Liitteenä on esimerkkejä kehitteillä olevista arviointimenetelmistä.