Yritysten välisen teknologiayhteistyön tausta ja muutoksen suuntaviivat

Yritysten välinen teknologian kehittämiseen liittyvä tutkimusyhteistyö lisääntyi voimakkaasti 1980 luvulla. Erityisen voimakasta kasvu oli 1980 luvun puolivälissä. Yhteistyökehityksen kärjessä ovat kulkeneet informaatioteknologia, uudet materiaalit ja bioteknologia. Tärkeä uusi piirre on ollut ennen muuta yhteistyön strategisen merkityksen kasvaminen. Osapuolet tuovat yhteistyöhön teknologista ja liikkeenjohdollista ydinosaamistaan sekä uusia pääomia. Jopa keskenään kilpailevat yritykset kehittävät yhteistyössä uusia tuotteita. Tyypillisimmät yritysten välisen sopimuspohjaisen tutkimus ja kehitysyhteistyön muodot ovat yhteisyritykset (tutkimusyhtiöt) sekä projekti ja ohjelmakohtaisesti toteutettavat yhteistutkimukset. Kolmas tärkeä yhteistyömuoto on pääomasijoitusten tekeminen eli venture capital toimintaa. Toisin kuin usein ajatellaan, kustannusten ja riskien jakamiseen tai mittakaavaetujen saavuttamiseen liittyvät taloudelliset motiivit eivät ole olleet etusijalla yritysten yhteistyötä koskevassa päätöksenteossa. Etusijalla ovat olleet pidemmän aikavälin strategiset, erityisesti markkinointiin liittyvät näkökohdat. Yhteishankkeiden johtamista koskevat suositukset ovat vielä monilta osin ristiriitaisia, mutta ainakin kahdesta asiasta näyttää vallitsevan vahva yksimielisyys. Ensiksi, yhteistyöhön tulee valmistautua etukäteen huolellisesti. Toiseksi, yhteistyökumppanin tai yhteistyökumppaneiden valinta on yksi tärkeimmistä ellei tärkein yhteistyöhön liittyvä kysymys. Hyvin tärkeää on sen seikan hyvä tiedostaminen, että yhteistyön johtaminen on poikkeuksellisen dynaamisen prosessin johtamista. On varauduttava siihen, että yhteistyökumppaneiden motiivit saattavat muuttua. Myös näiden mielenkiinto ja sitoutuminen vaihtelevat osa alueittain ja vaiheittain, ja lisäksi toimintaympäristö muuttuu kaiken aikaa.