Yritysverkostojen taloustieteellinen tarkastelu

Tämä tutkielma tarkastelee yritysverkostoja sekä taloudellisena ilmiönä että mikrotalousteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään luonnehtimaan yritysverkostojen olemusta ja esittämään verkostoitumiseen taloudellisia välineitä. Lisäksi käydään läpi joitakin yritysverkostojen teorioita. Yritysverkosto on taloudellinen organisaatiomuoto, joka sijoittuu markkinoiden ja integroidun yrityksen väliin. Kun toimijat "vain kilpailevat markkinoilla" ja "tekevät vain yhteistyötä hierarkiassa", verkostossa ne voivat sekä kilpailla että tehdä yhteistyötä. Käytännössä verkostoituminen voi ilmetä hyvin erilaisissa muodoissa. Yritysverkostoa voidaan luonnehtia monenkeskisillä ja kahdenkeskisillä sopimuksilla hallinnoiduksi kokonaisuudeksi, johon ja jossa omistuksellisesti itsenäiset yritykset tekevät spesifisiä investointeja. Markkinoihin nähden verkostoyritys voi käyttämällä ääntään ilmaista tyytymättömyytensä vastapuolelle yritysverkostossa. Lisäksi verkostoyritys voidaan lopullisesti erottaa yritysverkostosta. Integroidun yrityksen tytäryritykseen nähden verkostoyritys voi tyytymättömänä lopettaa vaihdannan vastapuolen kanssa yritysverkostossa. Lisäksi verkostoyritys voi yksipuolisesti erota yritysverkostosta muttei vahvistaa ääntään yritysverkoston omistamia resursseja kuluttavilla vaikutustoimilla. Yritysverkoston etuna on markkinoiden suhteen vähentynyt opportunismi, koska osapuolet ja olosuhteet tunteva verkostokohtainen taho voi huomioida "sopimuksettomia" tekijöitä paremmin kuin yleinen taho. Koska verkostoyrityksen eroaminen tai erottaminen ei ole kustannuksetonta, niin verkostokohtainen taho kuin verkostoyritykset haluavat välttää väärinkäytöstä. Vastaavasti verkostoyrityksen etuna on tytäryrityksen suhteen paremmat kannustimet, jotka ovat seurausta verkostoyritysten välisestä kilpailusta ja niiden mahdollisuuksista hyödyntää yritysverkoston ulkopuolisia vaihtoehtoja. Yritysverkostot tasapainottavat ennakoimattomien taloudellisten mahdollisuuksien synnyttämää halua irtautumiseen ja spesifisten investointien edellyttämää tarvetta sitoutumiseen. Koska verkostoituminen ei voi aina perustua vain luottamukseen, siihen tarvitaan myös taloudellisia välineitä. Pantin avulla voidaan suorittaa toimijoiden suodattamista ja sitoutumisen viestittämistä, kun taas maineella on tärkeä merkitys sisäistettäessä yksittäinen hanke osaksi hankkeiden jatkuvaa ketjua ja vaikutettaessa omalla käyttäytymisellä vastapuolen käyttäytymiseen. Muut verkostoitumisen välineet perustuvat vertikaaliseen ohjaukseen, tuotemerkkien ja keksintöjen lisensointiin sekä yhteis- ja ristiinomistukseen. Yritysverkostojen teorioissa ovat keskeisessä asemassa epätäydelliset sopimukset ja epäsymmetrinen informaatio. Vaikka koordinointikustannukset alenisivat teknologisen kehityksen myötä olemattomiksi, hankkijan kannattaa rajoittaa toimittajiensa lukumäärää, jotta toimittajat tekisivät spesifisiä mutta sopimuksettomia investointeja suhteeseen. Toisaalta yrityksillä saattaa olla yksityistä informaatiota hankkeen kannattavuuden kannalta kriittisistä tekijöistä, joiden paljastaminen ei onnistu riittävän nopeasti taloudellisiin mahdollisuuksiin nähden. Koska "epäsuotuisa" yritys kykenee hyötymään integroitumisessa "suotuisan" yrityksen kustannuksella, "yritysvallan markkinat" hankkeen toteuttamiseksi saattavat kadota. Verkostoitumisessa suotuisa yritys kykenee karkottamaan epäsuotuisat yritykset vaatimalla spesifisiä investointeja hankkeeseen. Verkostoituminen on ilmeisempää kuin integroituminen, kun kriittisten tekijöiden erot suotuisien ja epäsuotuisien yritysten välillä ovat hyvin suuria.